"Ette te ennen epäillyt minun onneani, mutta nyt epäilette tätä todellista juttua."
"Ehkä se onkin kääntynyt nurin päin, sillä onni tuo Teidän onnenne — joka siihen luottaa oikein täydellä todella, hän on hyvin typerä. Olettekos sepittänyt uusia lauluja?"
"Ne ovat lopussa, ihan lopussa!" huokaili vääpeli. "Katsokaas tätä arpea! Siitä asti kuin uskoton koira, muhamettilainen Tunisissa halkasi minun pääni, en enää onnistu sepittämään yhtään värsyä; mutta eipä silti ole pääkopassani sisällys pysynyt rauhallisena. Nyt minä lasken valheita sen sijaan että sepittelisin lauluja. Hullutuksille nauretaan kun minä niitä laskettelen ravintolan pöydän ääressä."
"Entäs se halaistu pääkallonne, onko sekin sellainen lemmenkukka-juttu vai olisiko siinä —"
"Katsokaas tänne. Ihan puhdas tosi. Se oli kyllä pahanpäiväinen kolttonen, mutta eihän niin pahaa ole, ettei siitä jotakin hyvää tulisi. Niinpä olimme esim. Afrikassa, erämaassa janoon nääntymäisillämme, sillä sehän kuuluu yhteen erämaan kanssa niinkuin piste i-kirjaimeen. Lelaps, joka oli siellä minun kanssani, oli heti vainunnut vesilähteen. Olisi pitänyt kaivaa, mutta mulla ei ollut lapiota eikä kuokkaa. Silloin minä otin irtonaisen puolen pääkallostani, joka totta tosiaan on kovaa luuta, ja kaivoin sillä; ja kun lähde tuli näkyviin, niin ryyppäsin pääkallostani niinkuin pikarista ainakin."
"No, no, mies hoi! mitä puhutte!" huudahti Ulrikki lyöden kädellään pöytään.
"Vai ette usko, että koira voi vainuamalla löytää vesilähteen?" kysyi Eitelfritz hullunkurisesti tekeytyen suuttuneen näköiseksi. "Lelaps on kotoisin Afrikasta, tiikerin kotimaasta, ja sen emä —"
"Ettekös sanonut sitä saaneenne Tübingenistä."
"No johan minä äsken sanoin teille, että minä valehtelen. Silloin teille uskottelin, että Lelaps muka olisi kotoisin Schwabenista; mutta oikeastaan se on syntynyt erämaassa, siellä tiikerien kotiseuduilla. Älkää pahastuko, herra Ulrikki. Säästetään jutut toiseen ehtooseen. Heti kun joku minua kintereilläni rupee hätyyttämään, niin minä lakkaan vikuroimasta. Sanokaas mulle nyt, missä minä saisin tavata Navarreten, vänrikin, joka oli mukana Lepanton tappelussa ja Schouwenissa? Varmaankin hän on kova mies; sanotaan, että Zorillo ja hän —"
Soturi oli puhunut kovalla äänellä ja majotusmestari, joka oli kuullut Navarreten nimen, kääntyi ympäri ja hän katsahti vänrikkiä silmästä silmään.