"Toisen suruja", virkkoi Flora kumealla äänellä ja laskeusi levolle.
Valkotukkainen nainen, miksi olet pysynyt niin nuorena? Vanhuuden ja nuoruuden kaikki murheet ja tuskat sinua kiduttavat tänään yht'aikaa! Rinnassasi taistelee toinen rakkaus toista vastaan elämästä ja kuolemasta; kumpi niistä pääsee voitolle?
Hän tietää sen, hän tiesi sen jo ennen kuin menikään sisälle telttaan. Äiti on paennut lapsensa luota mutta jälleen löytämäänsä poikaa hän ei voi hyljätä. Oi äidinrakkaus, sinä liikut autuaassa ilossa laulavien enkelien seassa taivaan pilvissä! Oi äidin sydän, miekan lävistämänä vuodatat verta tuskallisemmin kuin mikään muu.
Onneton Florette-raukka! Tänä heinäkuun aamuna hän kärsii enemmän kuin inhimillisiä tuskia ja kaikki mitä hän on rikkonut, sotii häntä vastaan ja huutaa hänen korvaansa, että hän on kadotettu olento ja ettei hänelle ole mitään armoa tässä eikä tulevassa elämässä.
Ja kumminkin! Pilvet leviävät, muuttolinnut menevät, soittoniekka kulkee laulaen maasta maahan, löytää rakkautta ja heittää pois huoletonna kevyet kahleet etsiäksensä uusia. Ja hänen lapsensa tekee niinkuin isäkin teki, ja hän vuorostaan on samallainen kuin hänenkin isänsä oli ja samallainen kuin hänen iso-isänsäkin muinaisina aikoina! Mutta ikuinen oikeus? Mittaako se sinne tänne tuulen ajamaa lehteä samalla mitalla kuin paikallaan juurtunutta kasvia?
Kun Zorillo päivän valjettua katsoi naisystäväänsä kasvoihin, sanoi hän lempeästi:
"Oletko itkenyt?"
"Olen", vastasi hän luoden silmänsä maahan.
Silloin mies arveli hänen olevan levottoman sen vuoksi, että pelkäsi, ettei mies onnistuisi electo-vaalissa ja sen vuoksi hän veti Floran luoksensa ja sanoi:
"Ole huoleti, Bonita. Jos he minut valitsevat ja Mannsfeld tulee, niinkuin hän on luvannut, niin leikistä tulee loppu tänä päivänä. Toivokaamme, että he yhdennellätoista hetkellä palajavat järkiinsä ja ottavat kuullaksensa järkipuheita. Jos he tuon uuden hurjapään tekevät electoksi — silloin hänen päänsä on vaarassa, vaan ei enää minun. Oletko sairas? Kuinka alakuloisen näköinen oletkaan! Varmaankin voit pahoin; et saa enää tuolla tavoin mennä ihmisten luo yöllä!"