Ainoastaan vähän lepoa hän soi miehistölleen, sillä hänellä oli palava halu päästä äitinsä luo. Kotiintulo sellaiset uutiset mukanansa, kas sitä sopi pitää muhkeana paluumatkana. Kuinka ihanaa ja kaunista elämä olikaan, miten hartaasti hän kiitti onneansa.
Aurinko meni mailleen ystävällisen Aalstin taakse kun hän läheni kaupunkia ja taivas oli kuin ruusuja täynnä.
"Ihanaa, kaunista", mutisi hän ja osotti luutnantille loistavia värejä taivaanrannalla lännessä.
Sanansaattaja oli rientänyt hänen edellänsä ja voittajia vastaanotettiin kunnialaukauksilla ja torven toitotuksilla kun he ratsastivat kaupungin portista sisään. Raatihuoneen edustalla hän hyppäsi maahan hevosen seljästä ja siellä hänet vastaanotti se kapteeni, joka hänen poissa ollessaan oli pitänyt ylipäällikkyyttä.
Electo kertoi pikaisesti loistavan voittoretken menosta ja kysyi sitte tapahtumisia hänen poissaolo-ajaltaan.
Silloin kapteeni hämillään katsoi alas ja sanoi epäröiden:
"Ei ole mitään tärkeämpää tapahtunut, mutta toissa päivänä sattui tapaus, joka varmaan pahoittaa mieltänne. Teidän armaanne, leirisibylla —"
"Mitä? Mitä tarkoitat?"
"Hän meni Zorillon luo ja tämä, älkää peljästykö — on hänet lävistänyt."
Silloin Ulrikki horjui ja hän matki kumealla äänellä: "on hänet lävistänyt?" Hän tarttui sitte toisen olkapäähän ja ärjäsi: "Lävistänytkö? Se on murhannut, tappanut hänet?"