Ulrikki oli taas electo, mutta se ei saanut estää häntä jälleen näkemästä isäänsä ja Ruthia ja sentähden hän ilmotti kyllä pysyvänsä entisessä toimessaan, mutta että hän vielä tänäpäivänä aikoi ratsastaa Antwerpeniin. Hän ilmotti salaa upseereille hyökkäysaikeesta tätä kaupunkia vastaan ja että nyt oli kysymys vakavista keskusteluista sikäläisen ylipäällikön kanssa, ettei heidän osansa kalliista saaliista menisi tältä hukkaan.
Mitä moni oli aavistanut ja toivonut, piti nyt pantaman toimeen. Heidän electonsa ei ollut mikään tavallinen ihminen! Ja kun Navarrete päivällisen aikaan tuli sotarintaman eteen tuoden omatekoisen lipun, niin hän vastaanotettiin riemulla eikä kukaan nurissut, vaikka moni tunsi neitsyt Marian kuvassa murhatun sibyllan kasvonpiirteet.
Kaksi päivää sen jälkeen Ulrikki toiveita täynnä ratsasti Antwerpeniin. Hänen laukussaan olivat ne muistitavarat, jotka hän oli ottanut äitinsä vaatearkusta; hänen sielunsa silmäin edessä oli hänen isänsä kuva, paja Hirsipuunmäellä, kaunis metsä, kotoseudun vuoret, Costan talo ja hänen pieni leikkitoverinsa. Oliko hänelle tosiaan sallittu, että isä vielä kerran häntä painaisi leveätä rintaansa vastaan?
Entä Ruth, Ruth! Vieläköhän tämä piti hänestä, olikohan Filip oikein kertonut Ruthista?
Viipymättä hän meni kreivin luo ja tapasikin hänet kotona. Filip tosin vastaanotti hänet ystävällisesti, mutta väittelemällä ja hämillään. Myöskin Ulrikki oli vakavalla mielellä, sillä hänen täytyi ensin ilmottaa nuoruudenystävällensä äitinsä kuoleman.
"Oli siis sallittu, että asian piti olla selvillä", virkkoi kreivi.
"Isäsi on kuin vanha visapölkky, oikea schvaabilainen härkäpää.
Unhottaminen ja anteeksi antaminen ei ole hänen asiansa."
"Eikö hän tiennyt, että äiti oli niin lähellä, että hän oli Aalstissa?"
"Kaikki hän sai tietää."
"Vainajalle hän antaa anteeksi. Niin, niin, hän kyllä sen tekee kun minä sitä häneltä pyydän ja me saamme taas toinen toisemme, jos minä hänelle sanon —"
"Voi ystävä parka! Kaikki sinä ajattelet tapahtuvan niin helposti. — Vaikeampaa tehtävää ei minulla ole pitkään aikaan ollut, mutta täytyyhän minun se kerran kuitenkin ilmaista. Hän ei tahdo mitään tietää sinustakaan."