"Urhoollisempaa sotaväkeä ei ole missään ollut."
"Aivan oikein, mutta jokainen tappio ja kaikki veri, minkä Te olette vuodattaneet, on tehnyt hänet ja kansan täällä katkerasti suuttuneeksi ja se suuttumus, joka saa joka päivä uutta kiihdytystä ja saa syöpyä ihmisten mieliin, mitäpä siitä tulisi muuta kuin vihaa? Alban nimeen ovat liitetyt kaikki suurimmat ilkityöt, sinun nimeesi moni vähempi, mikä on tehty tämän sodan aikana ja sillä tavoin tehdään isäsi —"
"Niinpä opettakaamme hänelle jotain parempaa! Minä palajan hänen luoksensa rehellisenä sotilaana, tuhansien päällikkönä! Poika pysyy poikana! Sen olen saanut kokea äitinikin kanssa. Me olimme kilpailijoita ja vihollisia, kun minä hänet kohtasin! Ja sitte, sitte oi, että se on mennyttä. Nyt tahdon isäni luona löytää jälleen mitä minä olen kadottanut! Kaiketi minua seuraat hänen pajaansa?"
"En, Ulrikki, en! Kaikki, mitä voidaan sinun puolustukseksesi tuoda esiin, olen vanhukselle puhunut, mutta katkeruus on niin syvälti häneen juurtunut —"
Silloin electon mieli kuohahti ja hän tiuskasi kiukkuisesti:
"Santiago! En minä tarvitse asianajajaa. Jos isä-ukko tietää mikä minun osalleni tulee tässä sodassa, niin se on sen parempi. Aukkoja hänen tiedoissaan minä voin itse täyttää. Missä on tuliset ottelut olleet, siellä olen minäkin ollut mukana! Jumal'avita, siitä olen ylpeä! En ole enää mikään poikanulikka ja minä olen taistellut elämäni läpi ilman isää ja äitiä. Se mikä olen, olen ainoastaan omasta ansiostani jo voin sen kunniallisesti puolustaa isä-ukonkin edessä. Hän käyttää karkeita ampuma-aseita; mutta enpä minäkään ole tottunut pehmosilla höyhenmöykyillä sotimaan!"
"Ulrikki, Ulrikki! Hän on ijäkäs ja on sinun isäsi!"
"Sitä kyllä ajattelen, jahka hän sanoo minua pojaksensa."
Muuan kreivin palvelijoista vei Ulrikin sepän taloon.
Mestari oli tyyten lakannut hevosia kengittämästä, sillä kapean korkean rakennuksen alakerrassa oli vaan pää-ovi ja ikkuna sen kumpaisellakin puolella. Ovesta oikealle oli ikkunan sisäpuolella muutamia kauniita korkokuvilla kaunistettuja rautapukuja sekä taiteellisesti tehtyjä takomatöitä. Vasemmanpuolinen ikkuna oli puoliksi avoinna, niin että syys-aurinko esteettömästi pääsi paistamaan sisälle. Ulrikki antoi kreivin palvelijan mennä pois, otti käteensä ne muisto-esineet, jotka hänellä oli äidiltään ja kuunteli vasaran pauketta, joka talosta kuului kadulle.