Silloin Ruth meni mestarin luo, hiipi häntä likelle ja rukoili:
"Kuule häntä, älä aja häntä ulos tällä tavoin; hän on toki oma poikasi ja vaikka suuttumus äsken hänet valtasi —"
"Espanjalainen tapa — väkivaltaisesti kohdella naisia", huudahti Aatami. "Minulla ei ole mitään Navarrete nimistä poikaa, vai miksi tuo murhaaja peto itseään nimittää. Minä olen porvari, eikä minulla ole mitään poikaa, joka komeilee varastetuissa aatelis-vaatteissa; tuota ja hänen murhamiestovereitaan minä vihaan, vihaan joka-ikistä. Jalkanne tahraa minun taloni. Ulos poika, muutoin minä käytän moukariani."
Silloin Ulrikki vielä kerran huudahti: "Isä, isä!" ja hän koki väkisinkin koota ajatuksensa ja sai vaivalla sanotuksi: "Isä, minä tulin luoksesi hyvällä sydämellä, rakkautta täynnä. Minä olen rehellinen sotilas ja jos kukaan muu kuin sinä — Herran kuolema — jos yksikään toinen olisi uskaltanut minulle sanoa tuollaista-"
"Murhaa se koira, olisit silloin sanonut!" keskeytti seppä hänen puheensa. "Me tunnemme espanjalaisen siunauksen: à sangre, à carne! Kiitos armahtavaisuudestasi! Sanoppa vaan yksikään sana lisää, niin en voi hillitä itseäni."
Ruth oli takertunut kiinni mestariin ja viittasi Ulrikille, että hän menisi. Silloin electo huokasi syvästi, painoi käden silmilleen ja syöksi ulos.
Kun mestari jäi kahdenkesken Ruthin kanssa, tarttui tämä hänen käteensä ja huudahti rukoilevasti:
"Isä, isä, hän on oma poikasi: Rakastakaa vihamiehiänne, on Vapahtaja käskenyt; ja sinä —"
"Ja minä vihaan häntä", sanoi seppä lyhyesti ja jyrkästi. "Tekikö hän sinulle pahaa?"
"Sinun vihasi tekee minulle kymmenen kertaa enemmän pahaa! Sinä tuomitset tutkimatta; niin isä, sen sinä teet! Kun hän tarttui minuun, oli hänellä siihen täysi syy, hän luuli, että minä olin herjannut hänen äitiänsä!"