Viiden kisällin seurassa hän oli lähtenyt, kaksi hänellä oli mukanansa palatessaan. Toiset olivat kuolleina pitkin katuja ja heidän kanssansa kreivi Obersteinin saksalaiset palkkasoturit, ainoat sotamiehet, jotka uljaasti olivat tehneet vastarintaa viimeiseen mieheen asti espanjalaisia kapinoitsijoita ja heidän liittolaisiansa vastaan.
Aatami oli heiluttanut moukariansa ensin Mere-torin ja sitte sokurikanavan varrella niiden porvarien joukossa, jotka epätoivoisesti taistelivat omaistensa hengen ja tavaransa puolesta — mutta kaikki oli ollut turha. Vargasin ratsumiehet olivat tukehuttaneet viimeisenkin vastarinnan.
Kadut tulvailivat verta, suurissa röykkiöissä oli ihmisruumiita ovien edessä ja katujen kivityksellä niiden joukossa oli myöskin Antwerpenin markkikreivi Verreyckin, pormestari van der Meren ja useiden senaattorien ruumiit. Toinen tulipalo toisensa jälkeen teki taivaan punaseksi, kaunis kaupungintalo oli ilmitulessa ja tuhansista akkunoista kuului hätähuutoja verta vuotavien porvarien, naisten ja lasten suusta kun heidän kimppuunsa oli hyökätty ja heidät ryöstetty tyhjiksi.
Mestari virkisteli itseänsä hätäpikaisesti syöden vähän, sitte hän nosti päätänsä ja sanoi:
"Meidän taloomme ei ole kukaan kajonnut. Naapurimme Ykensin ovi ja ikkunaluukut ovat murretut pirstaksi."
"Se on ihmeellistä!" huudahti vanha Rahel nostaen keppiänsä. "Kultasepän luona nuo paholaisten sikiöt vainusivat jotain parempaa kuin rautaa."
Silloin joku liikutti portin kolkutinta. Aatami hypähti pystyyn, puki jälleen päällensä haarniskan, viittasi sälleille ja meni ovelle.
Rahel kirkasi täyttä kurkkua: "Kellariin, Ruth! Jumala, Jumala, armahda meitä! Joudu pian — missä minun kaulahuivini on? He hyökkäävät kimppuumme! — Pois, pois! Jumala, Jumala, minä olen kuin halvattu, en kykene enää astumaan!"
Hirveä peljästys oli vallannut vanhuksen; hän ei tahtonut kuolla.
Ruthille oli kuolema tervetullut ja hän ei liikkunut paikaltaan.
Nyt kuului ääniä eteisessä, mutta ne eivät olleet meluavia eikä uhkaavia; Rahel kirkui kumminkin vieläkin niinkuin vimmattu kun eräs palkkasoturi täysissä tamineissa mestarin kanssa astui sisään työpajaan.