Nämä sanat kuullessaan seppä kalpeni, puristi poikaansa rintaansa vastaan niin lujasti, että tämä ähkyi ja pyysi sitte erästä luostarin maallikko-veljistä kutsumaan luostari-isä Benediktusta. Hänelle hän jätti lapsensa ja lähti sitte allapäin kotomatkalle.
Tähän asti ei Ulrikki ollut oikein tiennyt pitikö hänen olla iloissaan vai peloissaan siitä että hänet pantiin luostarin kouluun. Valmistelut olivat olleet mieluisat ja hänen turhamielisyyttään ilahutti ajatus, että hän saisi istua samalla penkillä, kuin aateliset ja hienot porvarien pojat; mutta kun hän nyt näki isän menevän menojaan, tunsi hän sydämensä heltyvän ja hänen silmiinsä kohosi kyyneleitä. Kun luostari-isä näki sen, veti hän pojan luoksensa, taputti häntä olkapäälle ja sanoi: "pysy vaan kilttinä ja reippaana poikana, niin saat nähdä, että täällä on paljon hauskempi olla kuin tuolla Pyövelinmäellä."
Näistä sanoista sai poika paljon mietittävää, eikä hän taaksensa enää katsonut kun luostari-isä hänet vei jyrkkää ajotietä myöten ylöspäin ruokasalin ohi sisään pihamaalle.
Ristikäytävissä pihamaan ympärillä kuljeskeli munkkeja hiljaa edestakaisin ja heistä yksi ja toinen kohotti paljaaksi ajellun päänsä valkosen kaapunsa yli katsahtaakseen uutta oppilasta.
Pihan takana oli komea päätyrakennus, jossa oli vierasten huoneet ja tämän rakennuksen sekä kirkon välillä oli koulun puisto, hedelmäpuilla istutettu niitty, jonka muuri erotti maantiestä.
Benediktus avasi puisen portin ja lykkäsi Ulrikin leikkikentälle.
Täällä oli kyllä kova melu, mutta kun luostari-isä tuli näkyviin, taukosi leikki ja Ulrikin tulevaiset leikkitoverit nykäsivät toisiaan ja katselivat häneen tarkastavin katsein.
Luostari-isä viittasi muutamia pojista luoksensa ja teki heidät ja sepän pojan tuttaviksi keskenään. Sitte hän vielä kerran taputteli Ulrikin kiharaista päätä ja jätti hänet yksin toisten seuraan.
Juhannuspäivänä pojat saivat koulusta lupaa ja saivat leikitellä ja huvitella mielin määrin.
He eivät suurestikaan pitäneet lukua Ulrikista ja töllisteltyään häneen kylliksensä ja jonkun sanan vaihdettuaan hänen kanssaan, jatkoivat he kesken jäänyttä yritystään viskata kiviä kirkon katon ylitse.