Kreivi Lips tästä kaikesta ei välittänyt ollenkaan. Hän pysyi Ulrikin parhaana ystävänä ja seurasi häntä mielellään hevostenkin luo. Hänen vilkas sielunsa kohtasi iloisesti käsityöläisen pojan, kun tämä kertoeli Ruthin mielikuvaelmista ja usein hän Ulrikin kanssa erkani muista tovereista, kun oltiin ulkona leikkimässä. Mutta juuri tätä seikkaa eivät äsken tulleelle antaneet anteeksi monet, jotka ennen olivat olleet lähemmät tuttavat tuon ylhäisen pojan kanssa.
Kaupunkilais-poika Xaver ei ollut koskaan ollutkaan kreivin pojan ystävä ja hänen onnistui yllyttää moni vihamieliseksi entistä suosikkia kohtaan sentähden että tämä, kuten Xaver häntä syytti, luuli olevansa muita parempi ja vielä enemmän Ulrikkia kohtaan joka oli puoleksi renki ja rohkeni heitä mestaroida ja kohdella väkivaltaisesti.
Koulussa toimivat munkit pian huomasivat, miten huono sopu oli uuden oppilaan ja hänen toveriensa välillä, ja kuinka oli kyllin syytä arveluttavasti ravistaa päätänsä.
Benediktus ei ollut malttanut jättää mainitsematta kuka oli ollut Ulrikin opettaja Pyövelinmäellä ja mitä juutalainen oli pojalle opettanut, näytti kantavan kummallisia ja harmillisia hedelmiä.
Isä Hieronymus, joka pojille opetti uskontoa, joutui vallan haltioihinsa, kun hän joutui puhumaan niistä turmiollisista opeista, jotka kummittelivat uuden oppilaan päässä.
Kun hän, vähän sen jälkeen kuin Ulrikki otettiin kouluun, oli puhunut Kristuksen pelastustyöstä, ja oli pojalta kysynyt, mistä mailma piti pelastettaman Vapahtajan kärsimyksen kautta, oli tämä vastannut: "mahtavien ja rikkaiden sortovallasta".
Toisen kerran oli hän puhunut pyhistä sakramenteista ja oli kysynyt: "millä tavoin kristitty varmaan saa armon, jollei hän sitä tee mahdottomaksi, s.o. tee kuolemansyntiä?" Tähän oli Ulrikki vastannut: "kun emme kenellekään tee sellaista, joka meitä itseämme loukkaisi".
Sellaisia kummallisia puheita sai usein kuulla pojan suusta. Muutamat oli hän kuullut Hirsipuu-Markun suusta, toiset tohtorilta, ja kun munkit kysyivät, mistä hän oli sellaista oppinut, mainitsi hän aina ainoastaan tohtorin, sillä munkkien ei pitänyt saada tietää mitään hänen seurustelustansa metsänriistan varkaan kanssa.
Monista puheistaan, jotka hän oli luullut kauniiksi ja Jumalalle otollisiksi, sai hän ankarat nuhteet ja kovat rangaistukset ja onneton, murheellinen nuori sielu usein ei löytänyt mitään neuvoa hädässään.
Hyvän Jumalan ja Vapahtajan puoleen, joita hänen sanottiin puheillaan herjanneen, hän ei voinut kääntyä, sillä hän pelkäsi heitä, mutta kun hän oli menehtymäisillään sydämen tuskista, silloin hän rukoili apua pyhältä neitsyeltä.