Lapset seurasivat hänen esimerkkiänsä ja sydänyön aikana mykkäkin oli nukuksissa.
Markku makasi tulisijan vieressä ja hänen kierosta suustaan kuului kummallinen kuorsaaminen, ihan kuin viimeinen ääni urkujen pillistä, josta puhallus on lopussa. Kun kaikki muut jo olivat nukkuneet useita tunteja, istuivat tohtori ja seppä edelleen olkisäkin päällä vakavaan keskusteluun syventyneinä.
Lopez oli ystävällensä kertonut onnensa ja onnettomuuksiensa historian ja lopetti sanoen:
"Nyt siis tiedätte keitä me olemme ja miksi olemme jättäneet isänmaamme. Te, mestari Aatami, minulle lahjotatte tulevaisuuden ja paljon muutakin, ja tätä ei voi palkita millään tavalla; mutta ennen kaikkea minä kuitenkin olin teille velkapää antamaan kertomuksen kuluneesta elämästäni."
Sitte hän sepälle ojensi kätensä ja kysyi: "Te olette kristitty, tahdotteko vielä olla minun puolellani kaiken senkin jälkeen, mitä olette saanut tietää?"
Aatami ei vastannut, vaan puristi ainoastaan juutalaisen kättä. Hetkisen istuttuaan ääneti ja ajatuksiin vaipuneena, sanoi hän kolkolla äänellä:
"Jos teidät saadaan kiinni ja — — Jumalan pyhä äiti! — jos saadaan tietää — — — Ruth! — — Oikea juutalaislapsi hän toki ei liene — — Oletteko kasvattanut hänet juutalaiseksi?"
"En, mestari Aatami, vaan pelkästään hyväksi ihmiseksi."
"Onko hän kastettu?"
Lopez vastasi kieltävästi. Silloin seppä ravisti päätään paheksuvasti; mutta tohtori virkkoi: "Hän tietää Jesuksesta enemmän kuin monet kristityt lapset hänen ijällään. Kun hän on tullut täysikasvuiseksi, niin hänellä on vara valita vapaasti seurata äitiä taikka isää."