Tohtori vaikeni, sillä joku kävi ovessa, ja hän nousi seisoalle posket kovasti punastuneina katsomaan viereiseen huoneeseen. Mutta seppä pidätti häntä sanoen:
"Seisattukaa, seisattukaa! Se oli vaan Markku, joka meni ulos. Voi tohtori! Kyllä kaiketi se on totta, mitä itse äsken sanoitte, mutta eivätkö juutalaiset Vapahtajaa ristiinnaulinneet?"
"Ja tätä syntiä kostetaan joka päivä", vastasi Lopez. "Kuinka monta huonoa, kuinka monta halpaa sielua onkaan minun kansassani! Kuinka moni ihmeellinen jumalallinen hengenlahja tuhlataan halvan rahanvoiton tähden! Enemmän kuin puolelta minun kansaltani riistetään teidän kostonalttarinne ääressä korkeutensa ja arvonsa ja viskataan inhottavan ahneuden valtaan. Ja tämä, kaikki tämä — — — Mutta kylliksi jo tästä kaikesta! Se saa koko minun sisällisen olentoni kuohuksiin, ja minulla; on teidän kanssanne muutakin puhuttavaa."
Aivan kuin kuoleman kielissä oleva, alkoi oppinut mies puhua sepän kanssa omaistensa tulevaisuudesta. Hän ilmoitti sen paikan, mihin hän oli piilottanut vähäisen omaisuutensa eikä jättänyt mainitsematta, että hän yhdistymisen kautta vaimonsa kanssa oli saanut aikaan ei ainoastaan vainoa kristittyjen puolelta, vaan myös kirouksen oman uskonsa tunnustajain puolelta. Hän lupasi pitää Ulrikista huolta niinkuin omasta lapsestaan jos joku onnettomuus kohtaisi seppää. Aatami puolestaan lupasi, että jos hän saisi elää ja olla vapaana, niin hän tekisi samoin juutalaiselle ja hänen lapsellensa.
Sillaikaa tuvan ulkopuolella tapahtui aivan toisellainen keskustelu.
Sala-ampuja oli istunut valkean ääressä kun ovi hiljaa avattiin ja joku hiljaa mainitsi hänen nimensä. Hän kääntyi pelästyneenä, mutta rauhottui pian, sillä se oli vaan Jörg, joka viittasi hänelle ja veti hänet mukaansa metsään.
Markku ei hyvää odottanut, mutta hän kumminkin säpsähti kun toinen virkkoi:
"Nyt minä tiedän minkä miehen sinä olet tänne tuonut. Se on juutalainen. Älä huolikaan kierrellä asiata. Rajavartija kaupungista tuli kylään ja kertoi, että se, joka juutalaisen ottaa kiinni, saa viisitoista guldenia. Viisitoista guldenia täysipainoista rahaa. Vouti itse maksaa rahat, koko summan yhdellä kertaa ja pastori sanoo — —"
"Minä viisi välitän teidän papeistanne ja munkeistanne", vastasi Markku. "Minä olen ollut mukana Weinsbergin tappelussa, näetkös, minä olen tullut tuntemaan juutalaisen rehelliseksi mieheksi, älköönkä kukaan koskettako hiuskarvaakaan hänen päässään!"
"Juutalainen, ja kelpo mies!" sanoi Jörg nauraen. "Sen pahempi sulle, jos et tahdo olla avullisena. Sinä joudut hirsipuussa roikkumaan ja ne viisitoista guldenia — — — tahdotko yhdessä minun kanssani ansaita ne, tahdotko vai etkö?"