"Ei, ei! Jätä minut heti rauhaan, taikka minä ilmoitan Aatamille, mitä sinulla on mielessä — — —"
"Silloin minä annan ilmi ensiksi kaikista sinut, sinä hirtehinen, sinä kelmi, sinä sala-ampuja! Sinä olet jo kauvan ollut mustissa kirjoissa. No, joko tulet järkiisi, pässinpää?"
"Voih, voih! Mutta onhan Ulrikkikin mukana, ja minä pidän pojasta niinkuin se olisi oma lapseni."
"Minä tulen hetkisen kuluttua ja sanon, etten voi saada mitään ajopeliä ja otan pojan mukaani. Sitte minä annan hänen mennä liesuunsa."
"Niinpä minä sitte otan hänet luokseni. Hän auttaa minua jo yhtä hyvin kuin aika mies. Voi, voi! Juutalainen, lempeä mies, ja hänen kaunis vaimonsa ja pikku tyttö Ruth — — —"
"Suuria juutalaisia, pikku juutalaisia, ei mitään muuta. Itse olet kertonut miten juutalaista ajettiin isävainajasi aikoina. No siis, puoli kummallekin. Sisällä tuvassa on jo sytytetty valkea. Sinä saat heitä viivytellä. Frohlinkiläiskreivi oleskelee eilispäivästä asti metsästyslinnassa. Jos he tahtovat kulkea eteenpäin, niin johda heitä kylään."
"Ja minä olen kumminkin koko elinkauteni ollut rehellinen mies", vaikeroi sala-ampuja, lisäten sitte uhkaavalla äänellä: "jos sinä kosket hiuskarvaakaan Ulrikin päässä — —"
"Mikä hölmö sinä oletkaan! Sen nälkäkurjen minä suon sulle enemmän kuin mielelläni. Mene sinä nyt sisään, niin minä sitte tulen hakemaan poikaa. Se on nätti summa, viisitoista guldenia!"
Neljännestunnin kuluttua tuli Jörg tupaan. Seppä ja tohtori uskoivat sysimiestä kun tämä kertoi, että kaikki hevoset ja ajoneuvot koko kylästä olivat päivätöissä, mutta että hän kyllä hankkisi kyytihevosen muualta. Herra voisi antaa pojan seurata hänen mukanaan, että tämä kuulustelisi toisen kylän taloissa. Ainahan jonkun löytäisi, joka uskaltaisi koninsa lainata. Nuori herra oli aatelisen nuorukaisen näköinen ja häneltä kyllä talonpoika ottaisi vastaan jonkun verran käsirahaa. Jos hän, Jörg, näyttäisi, että hänellä oli rahaa, niin hänen hitto perisi, sillä hän oli köyhä kuin kirkon rotta, sen ihmiset tiesivät.
Seppä kysyi sala-ampujalta, mitä tämä arveli asiasta ja tämä vastasi vaan hiljaa möristen: "Kyllä kai taitaa paras niin olla." Enempää hän ei sanonut, ja kun Aatami ojensi kätensä pojalle jäähyväisiksi ja samalla suuteli poikaa otsalle ja tohtori sanoi sydämelliset jäähyväiset, niin Markku itsekseen ajatteli olevansa petturi Juudas, ja olisi mielellään viskannut houkuttelevat rahat hiiteen. Mutta nyt oli jo liian myöhä.