Seppä ja Lopez kuulivat kuinka Markku levottomana huusi Jörgin jälkeen: "Pidä tarkka huoli pojasta!" Kun Aatami taputti häntä olalle sanoen: "Markku, sinä olet sentään uskollinen mies", niin tämä oli ratkeemaisillaan ulvomaan kuin kahlekoira ja olisi ilmiantanut kaikki tyyni. Mutta sitte hänestä tuntui taas kuin olisi ollut hänen kaulassaan taas hirttonuora, jota hän jo kerran ennenkin oli saanut maistaa, ja hän piti suunsa kiinni.
Kymmenes luku.
Aamu jo alkoi sarastaa eikä kuitenkaan kuulunut Jörgiä eikä odotettua kyytimiestä. Vanha palvelijatar, joka muuten tavallisesti nousi aikaisin aamusilla, nukkui niin sikeästi, kuin olisi tällä kertaa ollut palkittava kymmenen valvotun yön hukkaan mennyt uni. Seppä taas levottomuudesta ei voinut kauempaa kestää huoneen umpinaisessa ilmassa. Ruth seurasi häntä ulos raittiiseen ilmaan ja kun tyttö ujosti kosketti häneen — sillä tuon harvapuheisen tavattoman ison miehen ulkomuoto oli hänen mieleensä aina tehnyt sen vaikutuksen, että tätä oli vaikea tai mahdoton lähestyä — niin seppä tarkasteli häntä kiireestä kantapäähän omituisella tutkivalla osanottavaisuudella ja kysyi sitte ryhtyen suorastaan asiaan hänelle muutoin oudolla innolla:
"Onko isäsi puhunut sinulle Jesuksesta Kristuksesta?"
"On useinkin", vastasi Ruth.
"Ja rakastatko häntä?"
"Rakastanhan paljonkin. Isä sanoo, että hän rakasti lapsia ja kutsui heitä tykönsä."
"Niin, se on totta", vastasi seppä ja punastui hävetessään epäluuloansa.
Tohtori ei seurannut toisia ja kun hänen vaimonsa huomasi, että he olivat kahdenkesken, niin viittasi hän miehensä luoksensa.
Tämä tuli ja istui hänen viereensä vuoteelle ja tarttui vaimonsa käteen. Vaimon heikot sormet tuntuivat vapisevan hänen kourassaan, ja kun hän rakkaasti ja levottomana veti vaimoansa lähemmäksi itseänsä, niin hän tunsi miten vaimon jäsenet vapisivat ja silmistä näkyi katkera sielun tuska sekä suuri sydämen ahdistus.