"Antakaa mun olla!" pyysi poika ja veti peitteen päänsä päälle.
Narri teki pojan mieliksi ja avasi oven anniskeluhuoneeseen, sillä joku naputti ovelle.
Maalarin palvelija tuli sisään hakemaan herransa matkalaukkua. Hochburgin vanha kreivi oli kutsunut mestari Moorin vieraaksensa, ja tämä aikoi jäädä linnaan yöksi. Herra Pellicanusta pyydettiin hyväntahtoisesti katsomaan poikaa ja hätätilassa vielä kerran kutsumaan välskäriä.
Tunnin kuluttua sen jälkeen lepäsi sairas narrikin vilusta väristen sängyssä ja yski ensin valveillaan, sitte unissaan.
Ulrikki ei saanut unta.
Alussa hän itki ääneti, sillä nyt vasta hänellä oli selvillä, että hän oli kadottanut isänsä ja ettei hän koskaan enää näkisi Ruthia ja tohtoria ja puhumatonta rouva Elisabethia. Sitte hän kysyi itseltään miten hän oli joutunut Emmendingeniin, mikä paikka tämä oli ja kuka tuo hullunkurinen yskivä pieni mies mahtoi olla, jolla oli niin paksu pää ja kostean kiiltävät silmät ja joka häntä oli luullut aatelispojaksi. Tuo erehdys sai hänet hymyilemään ja hän muisti, että Ruth kerran oli neuvonut häntä käskemään "sanaa", että se hänet muuttaisi kreiviksi.
Entäs jos hän huomenna sanoisi, että hänen isänsä on ollut aatelismies?
Tämä häijy ajatus katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, ja jo ennen kuin hän sitä oli tarkemmin ajatellutkaan, hän sitä häpesi, sillä hän ei ollut mikään valehtelija.
Hänkö kieltäisi isänsä! Sepä olisi ruma teko ja kun hän oikasi itsensä suoraksi nukkuakseen, tuli hänen sielunsa näkyviin tajuttavan selvästi kuva rehellisestä sepästä. Vakavana ja ankarana se liihotteli yli pilvien ja oli aivan sen näköinen kuin kuvat Isästä Jumalasta itsestä, jotka Ulrikki oli nähnyt, mutta sillä oli vaan sepän lakki harmahtuneen tukkansa peittona. Siitä ei Aatami edes kirkastuneena paratiisissakaan ollut luopunut.
Ulrikki nosti kätensä ikäänkuin rukoillaksensa, mutta laski ne pian vaipumaan alas, sillä äkkiä kuului majatalon edustalla vilkasta hälinää. Hevosten jalkojen kopinaa ja meluavia miesten ääniä, rumpujen pärinää ja torven toitotuksia alkoi kuulua ja sitte kalisi ja jymisi hirveä melu pihalla.