Tämä suututti miestä, joka antoi vaimonsa tuta se katkerasti; sillä mies pysyi kaikessa lujana, yksin vihassakin, jota hän tunsi; ja kun hän oli suutuksissaan, niin ei sitä kestänyt tunteja vaan kuukausia ja silloin häntä eivät lepyttäneet suloiset hyväilysanat eivätkä itkut.
Vaimo oppi vähitellen vastaanottamaan miehensä tyytymättömyyden olkapäitään kohauttamalla, ja sovittamaan elämänsä oman mielensä mukaan. Ulrikki oli hänen lohdutuksensa ja ylpeytensä, hänen leikkikalunsa; mutta lapsensa kanssa leikkiminen ja löpiseminen ei hänelle riittänyt.
Kun Aatami seisoi alasimensa ääressä niin hänen vaimonsa istui kukkien takana palkongilla ja sotamiehet raatihuoneen vahtipaikalla katselivat korkeammalle kuin pajan edustalle ja kunnianarvoisilla raatimiehillä oli toisellaisiakin silmäniskuja kuin vihaisia mulkoilemisia seppä Aatamin taloa kohti; sillä Florette kukoisti yhä ihanampana nauttimassaan rauhassa ja sen seudun ritarien joukossa useammat kuin yksi kengitytti hevosiansa Aatamin pajassa ainoastaan saadakseen katsella hänen kaunista vaimoaan.
Ahkerin pajassa kävijä oli kreivi Frohlingen ja Florette oppi pian erottamaan hänen sotaratsunsa kavioiden kapseen muiden hevosten käynnistä ja joka kerran kun kreivi tuli pajaan, oli vaimolla olevinaan milloin mitäkin siellä askaroimista. Iltapäivällä hän usein meni Ulrikin kanssa kävelemään kaupungin ulkopuolelle ja aina hän kulki sitä tietä, joka johti kreivin linnaan. Sentähden ei myöskään puuttunut toimeliaita ystäviä, jotka varottelivat Aatamia; mutta tämä heitä palkitsi sellaisesta kielittelemisestä vankalla selkäsaunalla ja he oppivat pitämään suunsa kiinni.
Florette oli juuri tähän aikaan taas muuttunut iloiseksi ja vilkkaaksi ja laulaa liverteli usein kuin lintu.
Näin kului seitsemän vuotta ja kahdeksantena tuli kesällä pakoretkelle hajotettu lippu-osasto sotaväkeä kaupungin ulkopuolelle ja laskettiin kaupunkiin. Sotamiehet saivat kortteerin holveissa raatihuoneen alla, mutta he oleskelivat myös paljon pajassa, sillä heillä oli paljo korjattavaa kypäreissään, haarniskoissaan ja muissa varuksissaan. Vänrikki oli pulska ja ylpeä junkkari, jolla oli komeat viikset ja hän kävi kaikista ahkerammin Aatamin pajassa sekä leikki mielellään Ulrikin kanssa kun Florette pojan kanssa tuli pajaan. Viimein lippuosasto lähti kaupungista ja samana päivänä seppä Aatami kutsuttiin luostariin toimittamaan muutamia korjauksia rahastokamarin rautaristikossa. Hänen palatessaan kotiin oli Florette poissa. Ihmiset sanoivat hänen "juosseen vänrikin perässä", ja siinä he arvasivat oikein.
Aatami ei huolinut ajaa viettelijää takaa. Mutta rakkaus ei rinnasta lähde yhtä helposti kuin maahan pistetty keppi; se on kiinni kasvanut tuhansilla hienoilla juurilla ja siteillä ja rakkauden kokonaan hävittäminen on samaa kuin sydämen perinpohjainen musertaminen, johon se on juurtunut, ja samalla koko elämän turmeleminen.
Vaikka hän itsekseen vaimoansa kirosi ja sadatteli kyykäärmeeksi, niin hänen mieleensä kuitenkin johtui, miten iloinen, armas ja rakas Florette oli hänelle ollut ja silloin muserretun rakkauden juuret jälleen alkoivat versoa ja hänen sielunsa silmä näki viehättäviä kuvia, joita hän häpesi niin pian kun ne olivat kadonneet.
Myöskin seppä Aatamin kodissa olivat salama ja rakeet hävittäneet elämän "ihanan yrttitarhan" ja onnellisten ihmisten pienestä piiristä hän oli joutunut onnettomien ja viheliäisten suureen laumaan.
Syyttömästi kohdannut kärsimys sisältää puhdistavia voimia; mutta syyttömästi kohdannut häväistys ei tee ketään paremmaksi, kaikista vähimmin sellaista miestä kuin seppä Aatamia.