Työhuoneen vieressä oli pienempi huone ja sen erotti käytävä, jonka voi sulkea paksuilla uutimilla. Siihen järjestettiin soveliaalla valaistuksella Ulrikille työpöytä, jonka ääressä noille viidelle tytölle kyllä olisi ollut tilaa. Hänen piti piirustaa plastillisten mallien mukaan, ja sellaisista ei ollut Alcazarissa suinkaan puutetta, sillä täällä oli tornimainen kolmikerroksinen sivurakennus, johon kuningas Filip mielellään vetäytyi syrjään silloin kun hän väsyneenä valtiotaitonsa juoniin ja hovin ulkonaiseen pakkoon, antoi perää synkän sielunsa ainoalle lempeälle taipumukselle ja huvitteli katselemalla jaloja taideteoksia.
Alakerroksen pyöreässä salissa säilytettiin erittäin hienosti tehdyissä pähkinäpuisissa kaapeissa lukemattoman paljo pohjapiirroksia, suunnitelmia, piirustuksia ja painettuja piirroksia. Tämän jalomuotoiseen tyyliin koristetun salin yläpuolella oli kirjasto ja kolmannessa kerroksessa oli suuri sali, jossa oli Tizianin valmistamia taideteoksia.
Uupumaton politikoitsija kuningas Filip oli yhtä uuttera kokoomaan ja hankkimaan haltuunsa kuuluisan venetialaisen mestarin uusia, ihania taideluomia kuin vahvistamaan ja kohottamaan omaa ja kirkon valtaa. Mutta nämä taideaarteet piilotettiin kateellisesti eikä niitä saanut nähdä ketkään muut kuin hän itse ja hänen palveluksessaan olevat taiteilijat.
Filip oli kaikki itsellensä; toinen tai kolmas henkilö ei hänelle ollut minkään arvoinen ja sentähden ei heidän myöskään tarvinnut nauttia sitä, mitä hän nautti.
Jos ylipäänsä mikään muu kuin kirkko hänen mielestään oli tyhjää arvokkaampi, niin se oli taiteilija ja siitä syystä hän tälle soi sen minkä hän muilta kielsi.
Ei ainoastaan täällä ylhäällä vaan myöskin alakerroksien huoneissa oli soveliaissa paikoissa vanhan ajan mestarien tekemiä ja uudempiakin veistokuvia ja niistä sai Moor vapaasti valita, sillä hänelle kuningas myönsi mitä muille ei annettu.
Usein antoi hän kutsua Moorin Tizian-saliin ja vielä useammin hän soitti kelloa ja meni silloin ainoastaan hänelle varattua käytävää myöten, joka taiteelle ja tieteelle pyhitetyistä huoneista johti valtiorahastorakennukseen ja työhuoneeseen, seisattuen tuntikausiksi Moorin kanssa pakinoimaan.
Ulrikki ryhtyi työhön innokkaasti ja mestari seurasi hänen opiskelujaan uskollisena, tarkkaavaisena ja huolellisena opettajana. Hän karttoi pojan liiallista rasittamista ja antoi hänen seurata mukana monelle ratsastusretkelle ja neuvoi häntä katselemaan ympärilleen kaupungissa.
Alussa Ulrikki käveli kaduilla katsellen pitkiä loistavia juhlakulkueita tai vetäytyi ujosti takaisin kun tarkoin naamioidut miehet, joista näkyi vain silmät ja jalat, kantoivat ohitse kuollutta taikka riensivät katuja pitkin salaperäisissä hankkeissa. Härkätaistelut olisivat kyllä vetäneet puoleensa hänen huomionsa, mutta hän piti hevosista ja hänen mieltään pahoitti kun hän näki jaloja eläimiä raadeltavan ja tapettavan. Hengellisiin ja maallisiin juhlakulkueisiin, joita melkein joka päivä sai nähdä, ja jotka aina yhtä suuresti madridilaisia huvittivat, oli hän pian kyllästynyt. Hengelliseen säätyyn kuuluvia oli Alcazarissa niin että vilisi ja kaikenlaatuista sotaväkeä kulki joka päivä palatsin ohi tai tuli sisään vahtipalvelukseen.
Matkalla oli hän nähnyt vastaan tulevan joukon muuleja, joilla oli kirjavat tupsut ja hetaleet valjaissaan ja omituisesti puettuja talonpoikia ja porvareita. Loistaviin hovipukuihin puettuja herroja, prinssejä ja prinsessoja hän näki joka päivä linnan pihalla, portailla ja puistossa.