Tyttö odotti häntä määräpaikalla.
Alussa poika ei saanut sanaakaan suustansa, sillä hänen sydämensä sykki liian kiivaasti ja rajusti; mutta tyttö auttoi häntä alkuun, sanoen, että hän oli kaunis poika, jota kyllä voisi rakastaa.
Silloin hän muisti ne helläsanaiset rakkauden vannomiset, jotka Kochel ensin oli hänelle kääntänyt vieraskielisistä kirjoista, matki niitä änkyttäen ja notkisti polvensa tytön edessä niinkuin kaikki tarinoissa ja romaaneissa mainitut sankarit ainakin.
Ja katsos vaan! Tyttökin teki niinkuin ne hempeät neidit, jotka hän oli oppinut tuntemaan maisterin kirjoista: hän käski pojan nousta ylös. Ja kun poika mielellään totteli tätä käskyä, sillä hänellä oli jalassa hienot silkkiset sukat ja luolan lattialla oli teräviä sorakiviä, niin tyttö likisti häntä sydäntään vastaan, silitteli sormillaan hiuskiharat hänen kasvoiltaan ja poika salli kernaasti, että tytön pehmoiset huulet painettiin hänen suutaan vastaan.
Kaikki tämä oli kummallisen suloista ja ihanaa eikä hänen tarvinnut sen ohessa puhuakaan mitään; mutta hän tunsi itsensä kumminkin levottomaksi ja hänestä tuntui ikäänkuin jonkun vapaaksi-pääsemisen hetkeltä kun vahtisotilasten askeleet kuuluivat matkan päästä ja Carmen veti hänet mukaansa pois puutarhan portista ulos pihamaalle.
Pienen oven edustalla, josta mentiin hänen isänsä asuntoon, puristi tyttö vielä kerran hänen kättänsä ja pujahti heti tiehensä.
Poika jäi yksin ja astuskeli kauvan edestakaisin valtiorahasto-huoneen edustalla, sillä hän oli varmaankin tehnyt jotain hyvin pahaa, eikä rohjennut näyttäytyä mestarin edessä.
Kun hän oli tullut tummaan puutarhaan, oli hän taas kutsunut "onnea" avukseen; nyt hänen olisi ollut paremmin mieleen, jos onni olisi ollut vähemmän suosiollinen häntä auttamaan.
Työhuoneessa oli valaistu ja Moor istui nojatuolissa pitäen — Ulrikki olisi mieluimmin piiloutunut maan syvimpään syvyyteen — käsissään hänen maalaamaansa Amoria.
Nuori pahantekijä yritti pujahtaa opettajan ohi hiljaa lausuen hyvää yötä; mutta tämä kutsui hänet luoksensa ja kysyi hymyillen, kuvaa osottaen: "sinäkö tämän olet tehnyt?"