Ymmärrätkö, miksi tunnen kylmiä väreitä kuullessani sanan "sota"? — —
Mutta en tahdo Sinua mistään soimata. Sinä olet herrani; Sinä olet osannut tehdä tahtoni taipuisaksi. Sinä olet se mahtava, jonka edessä minun täytyi taipua. Minä palvelen Sinua…
Ennenkuin lopetan tämän kirjeen, mainitsen vielä muutaman sanan Italian kuninkaan vierailusta. Se on määrätty tapahtuvaksi heinäkuussa. Sitä näytään pidettävän pelkkänä muodollisuutena eikä sille näytä annettavan mitään poliittista merkitystä… Vai… päättelisinköhän taaskin liian kevyesti?
* * * * *
Kahteen viikkoon ei kirjettä, jonka päällekirjoitus saattaa veren suonissani levottomasti virtaamaan. Alan uudelleen käydä rauhattomaksi ja epäillä postia.
Olisikohan joku itsekäs virkamies saanut ansaituksi muutamia huokeita
ruplia meidän onnemme kustannuksella?…
Ei! Ei! Ei! Hermoni ovat malttamattomat kaipauksesta. Olen ärtyisä ja
surumielinen enkä kykene salaamaan tunteitani.
Luulen, että Aleksandra Feodorovna aavistaa tilani ja tuntee osanottoa minua kohtaan. Hän on hyvä ja lempeä ja hymyilee minulle omituisella, syvällisellä tavallaan…
Kuninkaan vierailun jälkeen on suunniteltu tavanmukainen matka Suomen saaristoon. Sitten Moskovaan…
Keisarinna välttää yleensä puhumasta matkustusaikeistaan. Mutta kun eilen oli puhe merimatkasta, ilmestyi hänen huuliensa ympärille katkera piirre…