Viime yönä heräsi mielessäni epäilys, että Vyrubovilla mahdollisesti voisi olla sormensa pelissä… Päivänvalossa sellainen epäluulo kuitenkin haihtuu mielestäni. Eversti ei ole mikään juonten punoja eikä vähintäkään mustasukkainen.
Lopultakin… eikö jonkun kirjeen häviämiseen voi olla syynä pelkkä sattuma?
Voi, Venäjällä on lakattu uskomasta sattumiin!
Näen juuri herra von Plehwen astuvan ulos keisarillisista vaunuista ja kaikin kiireen ja kiihtymyksen merkein rientävän linnaan. Se ei sinänsä olisi mitään merkitsevää, sillä Sipjaginin murhasta lähtien näyttää hänen seuraajansa tehtäviin kuuluvan olla kiireinen ja kiihtynyt. Mutta se on merkillistä, että keisari myöntää hänelle audiensseja niin usein.
Plehwen sanotaan olevan ainoan koko ministeristössä, joka päänsä puolesta kykenee kilpailemaan Witten kanssa. Etsineekö keisari siis vastapainoa rahaministeriä vastaan?
Tiedän, että Plehweä on suositeltu hänelle, jotta Pobjedonostsevin puolueelle saataisiin vakava jalansija keisarin läheisyydessä. Tämä ei ole ensimmäinen sensuuntainen yritys. Edelliset ovat epäonnistuneet, suurimmaksi osaksi herra von Witten toiminnan vuoksi, jos voi uskoa yleiseen mielipiteeseen… Ehkäpä myös toisten saamattomuuden takia.
Nyt puhutaan, että herra von Plehwe olisi kykenevämpi, ja sanomalehdet — luonnollisesti lahjotut —julkaisevat elämäkerrallisia tietoja uudesta ministeristä ja ylistelevät häntä.
Olen yleensä epäilevä, mutta silti minun täytyy myöntää, että hänen paljon kehuttu rautainen nyrkkinsä hyvinkin voi olla paikallaan nykyisten kumouksellisten salajuonten aikana… Merkillistä vain, että sen omistaja aina lähtiessään ulos kätkeytyy vahvan poliisimuurin suojaan, välttääkseen edeltäjänsä kauheaa kohtaloa… Tosin hänellä kuuluu virallisena syyttäjänä olonsa aikana olleen kylliksi tilaisuutta vihan kylvämiseen. Ehkäpä häntä niin ollen omatunto muistuttelee…
* * * * *
Rakkaani, nyt on taas äkkiä niin paljon puhetta Aasian kysymyksestä… Japanin sanotaan näyttävän uhkaavaa naamaa. Naurettavaa, eikö totta? Siitä huolimatta keisari näyttää olevan halukas tekemään myönnytyksiä, välttääkseen kaikkia vaaroja. Puhutaan paljon eikä, kuten tavallista, tiedetä, mitä siitä on ajateltava.