"Sopimukset velvoittavat vain tiettyyn rajaan saakka. — Eivät ehdottomasti, teidän majesteettinne."
Keisari keskeytti hänet epäsuosiollisen käskevällä kädenliikkeellä.
Ministerin sanoissa oli ylemmyyden vivahdus.
Tuon herra von Witten ei saanut antaa kohota itseään korkeammalle. —
Keisari siirtyi muille aloille. — Hän oli valmistanut suunnitelmia sisäisiä uudistuksia varten, puhui työajan uudestisäännöstelystä, talonpoikain asemaa keventävistä laeista, kuvernöörien ja piiripäälliköiden keskinäistä asemaa koskevista muutoksista…
Hän puhui nopeasti ja kiihtyneesti, ikäänkuin olisi ollut tärkeätä päästä mahdollisimman pian eroon jostakin epämieluisasta.
Ministeri kuunteli vaieten tällaisten aikeiden ilmaisuja. Työväestön aseman parantamista? Talonpoikaisolojen uudistuksia? — Myöhemmin! Myöhemmin! —
Hän aikoi vastata, mutta keisari pudisti miltei kiivaasti päätään.
Herra von Witte olkoon ensi kerralla valmis esittämään mielipiteensä.
Kyllin täksi päiväksi! —
Witte huomasi esittelyn päättyneen, kumarsi ja poistui.
Etuhuoneessa odotti eräitä ministeriöiden herroja, jotka hän tunsi.