Hän ojensi heille kätensä ja haastoi muutaman sanan, ennenkuin astui vaunuihinsa. Hän näytti heistä väsyneeltä ja rasittuneelta. Witten joustavuus on vähentynyt, kuiskailtiin. Aleksanteri III:nnen aikana oli hänen olonsa ollut helpompi…
Hitaasti vierivät vaunut Pietarhovin puiston läpi. Puiden mahtavat, alkukevään kainon vihannan värittämät latvat suhisivat kirkkaassa kevätilmassa. Haaleanväristen pajunoksien takana kuvastuivat pitkät, kellahtavat pilvet himmeää sineä vastaan.
Sergei Juljevitsh Witte ei lainkaan huomannut keväisen puiston hentoa värileikkiä.
Liikkumattomana, ummessa silmin hän nojasi keisarillisten vaunujen patjoihin.
Käynnit keisarin luona kuluttivat hänen hermojaan. Hän tunsi seisovansa pohjalla, joka alkoi hitaasti horjua.
Vanha keisari oli ohjannut Venäjän mustimman taantumuksen kitaan. Kammottava päämäärä, mutta varma suunta, joka teki epävakaisesti sinne tänne hapuilevan laivan jälleen varmaksi ja tottelevaksi.
Uusi haaveili uudistuksista ja tavoitteli epävarmoin käsin mielikuvituksensa luomia utukuvia… kaikki järkisyyt pirstoutuivat tuohon poikamaisen uhmaavaan otsaan, jonka ärtyiset kurtut Sergei Juljevitsh kyllin hyvin tunsi.
Täytyikö häntä seurata toisen, joka tähän yksinvaltiaaseen nähden oli häntä voimakkaampi? Pobjedonostsev? — Tahi se pyhä pappi, josta kerrottiin, että hän käsien päällepanemisella suoritti ihmeellisiä parannustöitä?…
Tahi — Witte hautoi ajatusta, joka oli uusi ja merkillinen, — tahi… ehkä keisarinna?
Aleksandra Feodorovna oli nuori ja miellyttävä, kyllin viisas asettuakseen Raisa Kaganin jutun yläpuolelle. Hänen avioliittoaan Nikolai Aleksandrovitshin kanssa pidettiin onnellisena ja sopusointuisena. Eikö ollut ajateltavissa, että hovissa oli muodostumassa "keisarinnan puolue", joka ymmärsi taivuttaa yksinvaltiaan tahtoa avioliiton suomilla keinoilla?…