Saksalainen prinsessa, korkeakasvuinen ja kirkasotsainen, — saksalaisvihaaja Maria Feodorovnan luonnollinen vastapaino?…
Witte oli vielä vaipuneena mietiskelyynsä, kun vaunut puiston reunassa pysähtyivät Pietarhovin linnan erään sivurakennuksen eteen. Hän astui alas hajamielisenä, meni huoneistoonsa, syödäkseen aamiaisen ennen Pietariin lähtemistään, ja hymyili ottaessaan palvelevan lakeijan kädestä teelasinsa. Eriskummaista, syvälle tunkevaa hymyä. Ei kukaan aavistanut, että se koski keisarinna Aleksandra Feodorovnaa…
Moskovassa valmisteltiin nuoren keisarin kruunausjuhlaa. Kremlin kupoolit kimaltelivat, Vasili Blashennin kirkon ihmeelliset tornit kylpivät kirjavina toukokuunauringon kultasäteissä.
[Blashennin kirkko on pihkovalaisten Barman ja Posnikin rakentama vv. 1555—1560, Iivana Julman hallitessa, Kasanin valloituksen muistoksi. Kirkko, joka sijaitsee Punaisella torilla Kremlin edustalla, käsittää yhdeksän mitä erilaisimpien kirkkotyylien mukaan suunniteltua osastoa vastaavanlaisine torneineen. Suom.]
Iivana Suuren tornin [Kremlissä. Suom.] kellot alkoivat kumahdella. Mahtavana, kutsuvana kaikui niiden malmiääni etäisille tasangoille, julistaen pyhän, ikivanhan, tunnuskuvallisen toimituksen alkaneeksi.
Kansanjoukossa, joka sadointuhansin oli leiriytynyt kaupungin edustalla olevalle Hodynkan kentälle, syntyi liike, joka muistutti kuohuvan hyrskyaallon rajua rynnistystä.
He tahtoivat nähdä hänet, joka tänään vihkiytyi pyhälle Venäjä-äidille, nuoren keisarin, joka oli lempeä ja ystävällinen kuin päivänsäde, joka tahtoi antaa onnea ja rauhaa ja muuttaa maansa raamatun yrttitarhojen hedelmällisiksi kentiksi. Hänet tahdottiin nähdä… Suotta eivät he olleet avojaloin lähteneet vaivaloiselle, päiväkausia kestäneelle vaellukselle pitkin kehnoja maanteitä, suotta he eivät olleet viettäneet yökausia paljaan taivaan alla, palellen köyhissä juhlaryysyissään… Naurettiin ja meluttiin.
Tahtoivat nähdä ja viedä muiston näkemästään kotiin, kaukaisen maalaiskylän kyyristyvien kattojen alle…
Aleksandra Feodorovna nojasi kalpeana patjoihin kultaisissa kruunausvaunuissaan, jotka hitaasti vierivät äitikeisarinnan, jo kruunatun hallitsijattaren, vaunujen jäljessä.
Kuvan kaltaiseksi oli hänet koristettu, kuormitettu jalokivillä, jotka rautakahleiden tavoin painuivat valkoiseen ihoon; raskas brokaadivaippa, taakkana painava, oli ripustettu hänen hartioilleen.