Palatsissa vilisi kätkettyjä, äkkiä esille pujahtavia poliisimiehiä, jotka olivat enimmäkseen siviilipukuisia toimien palatsipalvelijain tehtävissä.
Välittämättä siitä, mitä Aleksandra Feodorovna tahtoi ja vakuutteli, oli Trepov myös järjestänyt, että keisarinnan hovi- ja palveluskuntaa pidettiin erityisesti silmällä. Kun oli tunnettua, että vallankumouksellisten joukkoon kuului myös ylimpien piirien naisia, ei tätä raakaa toimenpidettä vastaan ollut turvaa. Ei siis enää saanut lausua ainoaakaan sanaa niin, ettei se joutuisi epäluuloisten urkkijain korviin. Missään ei ollut suojaa. —
Keisarinna oli taas perin harvasanainen julkisesti esiintyessään. Illalla bridge-pelissä hän oli hajamielinen ja levoton. Hänen hermostuneisuutensa alkoi tarttua seuranaisiinkin.
Ruhtinatar Obolenskajalla oli ajoittain hermokohtauksia, kreivitär Mengdenillä kivisti päätä, ja rouva Vyrubova murehti särkynyttä ihannettaan — Besobravin häviötä. —
Kun keisari tuli Aleksandra Feodorovnan huoneisiin, tapasi hän siellä vain alakuloisuutta ja ikävää. Hän viipyi tunnontarkasti neljännestunnin ja poistui sitten helpotuksesta huokaisten takaisin työhuoneeseensa.
Aleksandra Feodorovna tunsi, että heidän välilleen aukeni vähitellen kuilu. Yksinäisinä, unettomina öinä valtasi hänet tuska kuin kuuma, herpaiseva aalto. Outo, tähän asti tuntematon pelko. Ikäänkuin katon valkoinen rappaus alkaisi irtautua ja uhkaisi romahtaa parkettilattialle. Tai oliko tämä tuska vain hänen oman, sairaaloisesti kiihtyneen sielunsa synnyttämä?
Eikö hän ollut onnellinen?
Sarovin pyhä Serafin oli saanut toimeen ihmetyön, ja keisarillinen prinssi uinui rauhallisesti pitsipeitteensä alla. Venäjän perillinen ja toivo!
Nauroiko siellä joku?
Kah, itsehän hän vain nauroi.