Kamarineiti katseli häntä hämmästyneenä.
Palatsissa oli kaikki ollut rauhallista. Kukaan ei ollut kuullut mitään outoa. Kenties oli Vasiliostrovin puolelta ammuttu muutama laukaus.
"Ammuttu?"
"Kapinalliset eivät vielä kuulu kokonaan rauhoittuneen."
"Hyvä on, Hauksbee! Saatte mennä nukkumaan. Nyt olen ihan rauhallinen." —
Keisarinna odotti, kunnes kamarineidin askeleita ei enää kuulunut käytävästä. Sitten hän hypähti vuoteesta lattialle ja lukitsi etuhuoneeseen vievän, oven, vääntäen avainta kerran — ja toisenkin!
Nyt hän oli turvassa. Vartijoiltaankin.
Hän hymyili, otti eräältä pikku pöydältä kijeviläisen legendakirjan ja alkoi lukea. Tarinoita jumalanmies Joannin kamppailuista sisällään riehuvaa eläintä vastaan. —
Rouva Vyrubova oli lukenut niitä hiljaisella, valittavalla äänellä ja kuitenkin sortunut pedon kynsiin!
Turhaa oli kaikki! Hän työnsi kirjan takaisin ja mietiskeli kädet ristissä, liikahtamatta.