Keisarille tuotiin tämä kauhunviesti juuri silloin, kun hän oli pyytänyt Itä-Aasian sotanäyttämöltä palannutta kenraali Gripenbergiä esittämään kertomuksensa asiain tilasta.
Hän kalpeni, purskahti itkemään ja mutisi: "Miksi tämä kauhea rikos?"
Päästäen Gripenbergin menemään keisari lähti heti tapaamaan keisarinnaa, joka lepäsi kauhistuksesta hervottomana. Ruhtinatar Obolenskaja oli kyynelet silmissä kumartuneena hallitsijattarensa puoleen, ja rouva Vyrubova seisoi kädet ristissä ja pää painuneena lepovuoteen vieressä.
Keisarin tullessa huoneeseen Aleksandra Feodorovna loi häneen katseensa; hienot piirteet olivat kuin kivettyneet, pelästys oli ne tehnyt miltei tuntemattomiksi.
Ruhtinatar teki selkoa, kuinka keisarinna joutui näin surkeaan tilaan. Kun hänen majesteetilleen oli ilmoitettu, mikä onnettomuus oli sattunut, oli hänet vallannut kouristuksen kaltainen raju nyyhkytys, joka oli päättynyt tainnostilaan. Lakkaamatta hän oli itsekseen toistanut perintöruhtinaan nimeä.
Keisari nyökkäsi. Kiihtymys oli hälvennyt hänen piirteistään, ja sijalle oli tullut suunnaton raukeus. Vyrubovan jäykistyneitä kasvoja oli hänen perin vastenmielistä katsella. Ja siksi hän, vähän aikaa neuvoteltuaan tohtori Botkinin kanssa, poistui jälleen palatakseen työhuoneeseensa.
Täällä oli pöydällä levällään itäaasialaisen sotanäyttämön kartta.
Hartioitaan kohauttaen hän kääri sen kokoon. —
Tsarskoje Selossa pantiin toimeen sotaoikeus, joka helpotti kenraalikuvernöörin verisiä toimenpiteitä. Mitään edustajakokousta ei kutsuttu; kaikkien suuriruhtinasten pietarilaisia palatseja suojeltiin kaksin verroin lisätyillä vartiojoukoilla.
Keisari, josta alkoi tuntua, että kaiken pahan juurena olivat aasialaisen sodan selkkaukset, puolusti perheneuvottelussa avoimesti rauhan asiaa. Ja hänen esityksiinsä pantiin huomiota.
Ulkomaiden rahamiespiirit, jotka pelkäsivät menettävänsä pääomiaan, olivat muokanneet maaperää sovinnolliselle mielialalle. Englanti uskoi jo kyllin heikentäneensä venäläisten vaikutusvaltaa, niin ettei tarvinnut tältä suunnalta pelätä kilpailua siirtomaissa, ja puuhasi yksissä tuumin ranskalaisten rahamiesten kanssa. Sill'aikaa kun nämä herättivät Venäjällä taipuvaisuutta rauhanneuvotteluihin, tarjoutui Englannin diplomatia vaikuttamaan Japaniin, jotta tämä supistaisi vaatimuksiaan niin pieniksi kuin suinkin.