"Silloin olisi se vaara, että mieliala kääntyisi myöhemmin meitä vastaan kaksin verroin kiihkeämpänä."
"Myöhemmin — kyllä! Mutta nyt se heikentää keisarillisen lahjan vaikutusta."
"Niinkö luulet?" — Keisari hillitsi haukotuksensa. Sielullisen jännityksen jälkeen valtasi hänet raukeus kuin tauti. — "Kuitenkaan ei voitane kieltää, että olemme ottaneet huomioon ajan vaatimukset."
"Ellei samalla muisteta, että ajan vaatimukset voivat viikon päästä olla perin erilaiset."
Hitaasti ja kummastuneena kohotti keisari raskaita silmäluomiaan.
"Perin erilaiset — kuinka niin?"
"Sattuvat paisumaan."
"Ei, Wladimir Aleksandrovitsh. Venäläisten luonteen mukaista ei ole häväistä pyhää perintöä —"
"Täytyy vain pitää muistissa, että vallankumous on jumalaton liike.
Pobjedonostsev —"
Keisari keskeytti kädenliikkeellä.