"Vai niin!"
"Meidän täytyy olla varuillamme ja pitää armeijat aina valmiina."
"Niin että pysyy rauha!"
Suuriruhtinas huomasi keisarin hengähtävän ikäänkuin keventynein mielin ja hymyili kavalasti.
"Rauha taistelua varten —"
"Mitä taistelua?"
"Oikeuksistamme", vastasi suuriruhtinas lyhyesti ja jyrkästi, samalla kun suupieliin kaivautui tylyn kylmyyden piirre.
Vielä puoliyön jälkeen keisari käveli työhuoneessaan edestakaisin.
Ulkona oli tullut suojasää, ja suuri uuni lämmitti liiaksi. Mutta vaarallista olisi ollut avata ikkunaa, kun ulkopuolella tiheni talvinen usva kuin harmaantunut hopea. Niinpä hän siis sieti painostavaa kuumuutta, joka tuntui kuin ukkosen salaperäiseltä enteeltä.
Hän oli pyytänyt puheilleen Pobjedonostsevia, heti kun tämän vointi sallisi käydä Tsarskoje Selossa. Suuriruhtinas Mikael oli illalla kuiskannut hänelle sivumennen, että yliprokuraattorin sairaus oli vain murhayritysten pelkoa.