Jos todella niin olisi laita —
Keisari kohautti olkapäitään. Hänen yksinkertainen uskonnollisuutensa salli hänen ajatella murhayrityksiä verrattain tyynesti. Eihän kukaan voisi karttaa Jumalan säätämää kohtaloa. Ei keisarikaan.
Hän hymyili, niin että poskipäät pistivät selvästi esille ja ilmaisivat hänen slaavilaisen syntyperänsä.
Ei keisarikaan. Hänkin oli vain ase kaikkivaltiaan kädessä. —
Etuhuoneen ovelta kuului koputusta. Sieltä tuli keisarinnan kamaripalvelija, joka toi keisarille pyynnön käydä Aleksandra Feodorovnan luona.
Keisari oli kahden vaiheella.
"Sano hänen majesteetilleen, että minä tulen."
Hän mietti vähän aikaa. Ohranan miehet, jotka seisoivat käytävän pimeydessä, saattoivat kuulla joka sanan. Kenties oli joku heistä lahjottu — —
"Neljännestunnin kuluttua!"
Hän palasi työhuoneeseensa, korjasi pöydältä muutamia papereita ja lukitsi ne laatikkoon.