Aleksandra Feodorovna tunsi äkkiä vilunväreitä. Hänestä tuntui, kuin olisi hän kulkenut pitkää, pimeää tietä alaspäin. Sen loppu oli tutkimaton…
Eikö Trepov ollut sanonut, että oli leikinasia kukistaa vallankumous, niin kauan kuin hallitus voi luottaa armeijaan?
Niin kauan kuin… Mutta jos armeija luopui hallituksesta?
Kenraalikuvernööri oli nauranut.
"Miljoonien yksimielinen ja horjuttamaton yhtyminen on harvinainen tekijä."
Keisarinna ei ymmärtänyt häntä. Eivätkö Jordan-juhlan aikana ammutut karteshit tietäneet sen alkamista? Eikö itse Preobrashenskin kaartissakin poreillut? Kaksi rykmenttiä Donin kasakoita oli määrätty Tsarskoje Seloon suojelemaan sitä pääsiäisviikkojen aikana. — Raakaa, luotettavaa väkeä!
Aleksandra Feodorovnan väsynyt katse kääntyi puistoon, joka oli verhoutunut pääsiäisvihantaan.
Kristus on noussut!
Hän suuteli helmiristiä ja painoi valvomisesta väsyneet kasvonsa ristiinpantuihin käsiinsä.
* * * * *