Aleksandra Feodorovna oli nainen. Tavallisesta poikkeava nainen… Puheet hänen niin usein liioitellusta vaikutusvallastaan keisariin olivat ennättäneet siperialaisenkin korviin. Ja vaikka hän jo ensi kerran tsaarinpalatsiin astuessaan huomasi, että suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kykeni pyyhkäisemään tuon vaikutuksen olemattomiin kuin sienellä, ei hän kuitenkaan pitänyt hyödyttömänä koettaa saada tämän naisen sielua valtaansa.
Aleksandra Feodorovna oli kaunis. Hänen kauneutensa oli vierasta, henkevää, ja sitä kohotti vielä hänen kasvojensa surumielinen ilme ja hänen liikkeidensä ehdoton siveys.
Kun Rasputin joutui profeetalliseen hurmiotilaansa ja puhui uudesta, henkisestä Venäjästä, saivat keisarinnan silmät jäykän ilmeen ja tuijottivat hänen ylitseen etäisyyteen, ikäänkuin hän ei olisi nähnyt edessään seisovaa munkkia.
Ja tämä alkoi puhua noille tuijottaville silmille. Puhui uuden, tulevan valtakunnan hallitsijasta, ja tällä hallitsijalla oli perintöruhtinas Aleksein piirteet.
Hän oli huomannut, että eräät käänteet hänen puheessaan saivat keisarinnan kasvot kirkastumaan. Hän toisti niitä ja tunsi voitonriemua nähdessään hohteen käyvän kirkkaammaksi…
Rasputin sai hänet huomaamattomasti yhä enemmän valtaansa ja vaivutti uneen epäluulon, joka keisarinnassa toisinaan heräsi häntä kohtaan.
* * * * *
Sillä välin Euroopan poliittinen elämä hoippui pulmasta toiseen.
Englanti, joka Saksan laivaston nopeasti kasvaessa oli alkanut tuntea epävarmuutta "ylväässä eristäytymisessään", teki yrityksiä saadakseen Venäjän liitetyksi valtaryhmäänsä… Vallankumouksen saavutettua Venäjällä ensimäiset voittonsa ja yhtyneen vasemmiston ruvettua suuntaamaan katseitaan Englantiin, "parlamentin äitiin", kävi Englannin lähettiläs Pietarissa kehoittamatta duuman puheenjohtajan, Muromtsevin, luona. Virallinen Englanti laski verkkonsa otaksutun "ylihuomisen herran" tielle. Samalla muokattiin sanomalehdistöä, "Novoje Vremja" ostettiin ja koetettiin saada aikaan veljeytymistä englantilaisten ja venäläisten parlamenttimiesten kesken molemminpuolisten vierailujen avulla.
Mutta kun Englannin kuningas aterioi venäläisten duumanjäsenen seurassa, sijoitutti Nikolai II englantilaiset yksinään sivuhuoneeseen eikä ottanut osaa ateriaan.