"Keisari on epäluuloinen… Hän tuntee vastenmielisyyttä veljeytymisiä kohtaan, joiden luonne liiankin selvästi ilmaisee niiden olevan hänen majesteettinsa rauhankaipuun tiellä."
"Typerää vastenmielisyyttä."
Rasputin hymyili yhä.
"Hänen kokemuksensa ja hänen hyvän henkensä ääni varoittavat häntä…"
"Teidän tulisi varoittaa häntä päinvastaisesta."
"Jossakin suhteessa, kenraali. On työskennelty Venäjän armeijan varustamiseksi. Laivastoamme vahvistetaan. Keisari itsekin haluaa sitä. Hän ei sitä tekisi, ellei henki hänessä…"
Hän keskeytti havaitessaan Globutshevin tekevän vaistomaisen kädenliikkeen. Kohotti tuuheita kulmiaan…
"Jumalan ääni varoittaa keisaria luottamasta uusiin ja epävarmoihin ystävyyssuhteisiin. Jumala tahtoo hengen valtakuntaa ja rauhaa…"
"… ja Grigori Jefimovitshin vallassapysymistä", täydensi kenraali mielessään hänen lauseensa.
Hän oli kyllin viisas salatakseen tämän ajatuksen. Mutta nyt hän oli saanut sen tiedon, jota tarvitsi. Rasputin työskenteli Englantia vastaan.