Mutta käsien vapiseminen havahdutti hänet… toi merkillisen, tympeän maun hänen kielelleen. Hän ponnahti suoraksi, kykeni vaivoin estämään vaistomaisen vastenmielisyyden eleen ja etsi rouva Vyrubovaa katseillaan kuin apua hakien…
Annushkan ja ruhtinatar Obolenskajan seuraamana hän meni huomiotaherättävän hitaasti äitikeisarinnan luo…
Maria Feodorovna oli huonolla tuulella… Urkkijoiltaan hän oli saanut tietää Globutshevin käyneen Rasputinia tapaamassa ja vainusi Nikolai Nikolajevitshin ja ohranan päällikön välillä yhteistoimintaa, jonka tarkoituksena oli saada Rasputin liittymään suuriruhtinaan puolueeseen. Se seikka, että hänet oli syrjäytetty, vahvisti hänen epäluuloaan ja antoi koko liitolle hänen silmissään petoksen luonteen. Aleksandra Feodorovnan lähestyessä hän nosti päänsä kenoon ja mitteli terävästi hänen vartaloaan.
Aleksandra Feodorovnan terveydentila oli parantunut, ja professori Botkinin ennustukset olivat toteutuneet kaikella kunnialla. Olivatko livadialaiset tiedonannot olleet liioiteltuja?
Maria Feodorovna ei malttanut olla tekemättä ilkeää vihjausta. Ilmaisi olevansa iloinen hänen keisarillisen majesteettinsa voinnin johdosta… Mainitsi huomaavansa rauhanilman tekevän toivotun vaikutuksen hänen keisarilliseen majesteettiinsa…
Hän tunsi häijyä voitonriemua huomatessaan keisarinnan silmissä äkillisen säikähdyksen ilmeen.
"Tänä iltana on puhuttu paljon sodasta ja rauhasta", sanoi Aleksandra
Feodorovna hiukan painuneella äänellä.
"Se on sen merkki, että kysymys on polttava…"
"… tahi että tahdotaan uskotella sen sitä olevan."
"Asianosaisten toivomus on toisinaan ollut valtiollisten yhdistelmien määrääjänä."