"Anna anteeksi!" mutisi hän koneellisesti. Hänen huulensa vavahtelivat yhä. "Minä — olen — väsynyt. — Se… ei ole minun syyni, Nikolai! — Vai onko? — Olenhan rukoillut Blagovieshtshenskin tuomiokirkon Pyhää Äitiä…" [Kremlissä oleva Ihmeitätekevä Jumalanäidin kuva, jonka edessä tsaarittarien, tuntiessaan tulevansa äidiksi, tuli suorittaa hartaudenharjoituksia.]
"Blagovieshtshenskin Jumalanäiti on antava meidän tulla armostaan osallisiksi, Aleksandra." Keisari puhui hiljaa ja liikutettuna. Hänen kätensä sivelivät hellävaroen kapeita naissormia, joiden hän tunsi rauhattomasti värisevän.
Blagovieshtshenskin tuomiokirkon Jumalanäiti!
Aleksandra Feodorovnan ruusuhuulet hymyilivät surullisesti ja pilkallisesti.
Puhuiko hän totta? — Polvistua vanhan madonnankuvan eteen ja höpistä ulkoaopittuja kaavoja — oliko se rukoilemista? Koskettaa satumaisia, hehkuvia, puoli-raakalaismaisen loisteliaita jalokiviä, jotka kehystivät suurisilmäisiä naiskasvoja arkoine ja kuitenkin omituista ylemmyyttä kuvastavine kasvoineen — voiko sille antaa saman nimityksen, joka ilmaisi sopertelevan rukoilijan hehkuvimpia tunteita? —
Hän sulki silmäluomensa, jottei olisi enää nähnyt Nikolain lapsekasta uskoa ilmaisevia silmiä eikä pehmeäpiirteisen, väsyneen suun luottavaista hymyä, tuon suun, joka hiljaa ja sointuvasti puhui valkoisen tsaarin maailmaa onnellistuttavasta tehtävästä ja palavasti suuteli kultaisen ristiinnaulitunkuvan kylmiä metallihuulia. Hänen, joka uskoi Blagovieshtshenskin Jumalanäidin ihmetyöhön!…
Aleksandra Feodorovna painoi päänsä miltei kiivain elein takaisin pieluksiin. Hänen kätensä väisti puolison hyväileviä sormia.
"Hän on antava meidän tulla armostaan osallisiksi!" —
Hän vavahteli pohjattomasta katkeruudesta.
Sinun, Nikolai Aleksandrovitshin! Sinun, oikeauskoisen kirkon vanhurskaan pään, joka opettajaltasi Pobjedonostsevilta opit halveksimaan kaikkea tietämistä mitättömänä, hurskasta inhottavana turhuutena. Joka olet naiivi ja uskovainen… Mutta… minun?… Muukalaisen, kerettiläisen? Joka siirtyessäni oikeauskoiseen kirkkoon kieltäydyin kiroamasta perittyä uskontoani ja jota isä Joannin terävät silmät epäluuloisesti tarkastavat?…