Oivaltaen munkin suuren, sotaisia tarkoituksia vierovan vaikutuksen, se työskenteli kaikin keinoin hänen kukistamisekseen.
Toistaiseksi olivat keinot vielä pettäneet. Mutta eihän kypsä hedelmä voinut pudota puusta samalla kertaa kuin variseva kukka. Siihen tarvittiin aikaa… aikaa…
Mutta aika, joka torjumattomasti, luistavin askelin kulki ikuisesti samaa rataansa, toi salamoita ja ukkosilmoja helmassaan. Ihmiskäsien valmistamia…
Turmiollinen teko seurasi turmiollista ajatusta. Kukaan ei voinut sanoa, kenessä se ajatus ensiksi kypsyi. Kaikki ajattelivat sitä yhtaikaa, se hirvitti jokaista kuin alkuvoimien synnyttämä luonnonmullistus.
Mutta siinä ei ollut mitään jumalallista. Se näytti taitavien ihmiskäsien kutomalta monisilmäiseltä verkolta.
Balkanilaisesta selkkauksesta tuli sytyttävä soihtu, jonka liekkiä Englanti piti vireillä. Liian kauan sen oli täytynyt toimettomana katsella Saksan laivaston kasvua, Saksan vaurastuvaa siirtomaapolitiikkaa. Nyt antoi huolellisesti valmisteltu murhayritys sysäyksen…
Sota syttyi ja vyörytti suunnattoman kiihtymyksen aallot yli koko
Venäjänmaan…
* * * * *
Epäröiden oli Nikolai myöntynyt sotapuolueen tahtoon, Englannin salaiseen, Balkanin kansojen turvattomuutta toitottavaan yllytykseen, liittolaisensa, Ranskan, kostotuumiin, joka juuri sitä ennen tasavaltansa edustajan suun kautta oli kaikuvin sanoin Nevan rannoilla julistanut kansallista veljeytymistä.
Epäröiden…! Sillä Rasputin vaikutti vielä…