Entä jos toinenkin ennustus toteutuisi samoin kuin tämä?
Toisinaan hän tunsi tuskaa, joka uhkasi hänet tukahduttaa.
Kun Nikolai oli hänen luonaan, tuntui paremmalta… Keisarinna koetti saavuttaa hänen rakkautensa… Tuhansilla hellyydenosoituksilla, tuhansilla liikuttavilla pikkutekosilla, jotka houkuttelivat surumielisen hymyn puolison huulille.
Hän suuteli keisarinnan käsiä, nimitti häntä uskolliseksi toverikseen.
Mutta keisarinna huomasi siinä sääliä. Se poltti häntä kuin haava. Hän kääntyi poispäin, puristi huulensa yhteen… Tai istui molempien tytärtensä huoneessa. Pikku suuriruhtinatar Olga hyöriskeli hänen ympärillään. Huone kajahteli kirkkaasta lapsennaurusta.
Aika ajoin keisari tuli heidän luokseen, hymyili hänelle, oli hilpeä kuin lapsi…
Sitten tuli taas päiviä, joina Vyrubova oli hänen ainoa pelastuksensa.
Annushka oli kiintynyt valtiattareensa koiran hiljaisella uskollisuudella. Hän oli yksi niitä harvoja, jotka eivät rakastaneet Maria Feodorovnaa, jotka hämärästi aavistivat tuon naisen sileän otsan kätkevän taakseen vaarallisia juonia…
Maria Feodorovna oli palannut Tanskasta. Keisarin nimenomaisesta toivomuksesta.
Poika oli pyytänyt, äiti, oli kuullut poikansa pyynnön… Armollisesti hymyillen hän taas liikkui talvipalatsin hovijuhlissa, jakaen suosiotaan sekä uskotuille että asioita tuntemattomille.