"Teidän keisarillinen majesteettinne ajattelee vapauttajatsaarin suunnittelemaa perustuslakia?"
Häneltä ei jäänyt huomaamatta, että keisari lysähti kokoon.
Perustuslaki! — Se sana oli hyvin valittu. Se oli kuin punainen vaate, joka saa rauhallisesti ruohoa pureksivan härän muistamaan voimansa. —
Perustuslaki! — Anna vapaaehtoisesti suomiesi lahjojen takeeksi kirjallinen vakuutus ja katsele hymysuin, kuinka kätesi sidotaan itsepunomallasi köydellä.
Pobjedonostsev istui liikkumatta. Hengitystään pidätellen hän odotti päätöstä, jonka täytyi tulla. —
Astuttuaan rauhattomasti pari askelta huoneessa keisari pysähtyi. Hänen valkoisen litevkan verhoama vartalonsa näytti tänään laihemmalta ja hennommalta kuin muulloin. Poikamaisena ja kypsymättömänä hän seisoi seinäverhon tummankirjavaa taustaa vasten.
"Perustuslaki on vaarallinen leikkikalu kokemattomien käsissä. Ja
Venäjän kansa on kuin lapsi muiden Europan kansojen rinnalla."
Pobjedonostsev hymyili. Hänen hiukan kokoonpainuneen ruumiinsa lävitse kulki liikahdus, ikäänkuin hän olisi hengähtänyt vapaammin.
"Teidän majesteettinne päättää viisaasti ja kokeneesti."
Hänen äänessään piilevä pilkka jäi huomaamatta. Keisari oli mennyt ikkunan luo ja antoi katseensa alakuloisen miettivästi lipua pitkin Eremitaashin valtavia seiniä, joiden marmorin harmaus eroittui omituisena päivän pilviverhosta.