Siitä ajasta alkaen me hyljättyinä ja voimattomina vajosimme tottumuksen ja hallitusten vaikutuksen alaisina taikauskoon ja uskottomuuteen. Mutta me tahdomme nousta jälleen mahtavina ja kunnioitettuina. Ja muistakaamme kansallista perintöämme. Muistakaamme, että Jumalan nimi huulillansa, ja uskonsa merkkien alla taistelun keskustassa, voittivat meidän lombardialaiset veljemme 1100-luvulla saksalaiset anastajat ja valloittivat takaisin heiltä riistetyn vapauden. Muistakaamme, että Toscanan kaupunkien tasavaltalaiset kokoontuivat neuvottelemaan kirkkoihin. Muistakaamme Firenzen käsityöläisiä, jotka kieltäytyen alistamasta Medicin perheen käskynvaltaan kansanvaltaista vapauttaan, valitsivat juhlallisella äänestyksellä Kristuksen tasavallan johtajaksi. Muistelkaamme veli Savonarolaa, joka julisti samalla kertaa Jumalan ja kansan oikeutta, muistelkaamme genovalaisia, jotka kivet aseinaan ja suojelevaa neitsyt Mariaa avukseen huutaen vapauttivat v. 1746 kaupunkinsa sitä hallussaan pitävästä saksalaisesta sotajoukosta. Muistelkaa koko samanlaista tapaussarjaa, missä uskonnollinen ajatus suojeli ja hedelmöitti Italian kansallisia pyrkimyksiä.
Ja uskonnollinen tunne lepää kehitystä odottaen kansamme sydämessä. Ken sen saisi heräämään, tekisi kansakunnan hyväksi paljoa enemmän kuin parikymmentä valtiollista oppia. Ehkäpä on syynä siihen kylmyyteen, mitä Italian kansa tähän asti on osoittanut kapinanyrityksille, yhtä paljon tuon tunteen puute niissä miehissä, jotka ulkomaalaisia hallitusmuotoja ja monarkistisia menettelytapoja jäljitellen ennen johtivat näitä yrityksiä Italiassa, kuin selvästi kansallisen päämääränkin vaillinaisuus. Levittäkää siis oppejanne Jumalan nimessä, veljet! Se, jolla on italialainen sydän, on seuraava teitä.
Puhukaa Jumalan nimessä. Oppineet tulevat hymyilemään. Kysykää oppineilta, mitä he ovat tehneet isänmaansa puolesta. Papit tulevat julistamaan teidät kirkon kiroukseen. Sanokaa papeille, että te tunnette Jumalan paremmin kuin he kaikki, ja että Jumalan, hänen lakinsa ja teidän välillänne ei tarvita välittäjiä. Kansa on ymmärtävä teitä ja on toistava kanssanne: Me uskomme isään Jumalaan, ihmiskunnan Järkeen ja Rakkauteen, Luojaan ja Kasvattajaan.
Ja sen sanan merkeissä te ja kansa voitatte.
III
Laki.
Te elätte. Siis on teillä myös elämän laki. Ei ole elämää ilman lakia. Kaikki mitä on, on olemassa jollakin määrätyllä tavalla, määrätyillä ehdoilla, määrättyä lakia seuraten. Mineraaleja johtaa ryhmityslaki, kasvun laki johtaa kasveja, liikuntolaki tähtiä, ja laki hallitsee teitä ja teidän elämäänne — laki, joka on sitä jalompi ja korkeampi mitä ylempänä te olette kaikkia muita luotuja maan päällä. Kehittyä, toimia, elää lakinne mukaan on teidän ensimäinen ja ainoa velvollisuutenne.
Jumala on antanut teille elämän. Siis on Jumala antanut teille lainkin. Jumala on ihmisrodun ainoa lainsäätäjä. Hänen lakinsa on ainoa, jota teidän tulee totella. Ihmiselliset lait ovat elinvoimaisia ja hyviä vain siinä määrin kuin ne sopeutuvat siihen selittäen sitä ja sovelluttaen sen käytäntöön. Ne ovat taas huonoja aina, kun ne ovat ristiriidassa sen kanssa tai eroavat siitä; ja silloin ei ainoastaan oikeutenne, vaan velvollisuutennekin vaatii olemaan niitä tottelematta ja hävittämään ne. Se joka paraiten selittää ja inhimillisiin tapauksiin sovittaa Jumalan lakia on teidän laillinen johtajanne. Rakastakaa ja seuratkaa häntä. Mutta paitsi Jumalaa ei teillä voi, eikä saa olla, häntä pettämättä ja häntä vastaan kapinoimatta, toista käskijää.
Teidän elämänne lain, Jumalan lakien tuntemisessa piilee moraalin peruste, teidän töittenne ja velvollisuuksienne ohje ja vastuunalaisuutenne mitta. Se on myöskin puolustajanne vääriä lakeja ja mielivaltaa vastaan, jos joko yksi tai useat ihmiset koettavat sortaa teitä. Sitä tuntematta ette voi vaatiakaan ihmisen nimeä tai oikeuksia. Kaikkien oikeuksien alkuperä on laissa, ja niin kauan kuin te ette vetoa siihen olette te joko sortovaltiaita tai orjia; ei muuta! Olette sortajia, jos olette voimakkaita; muiden voiman orjuuttamia, jos olette heikkoja. Ollaksenne ihmisiä tulee teidän tuntea laki, joka erottaa ihmisluonteen eläinten, kasvien, mineraalien luonteesta, sekä toimia sen mukaan.
Kuinka opimme sen tuntemaan?