VI
Velvollisuuksia perhettä kohtaan.
Perhe on sydämen isänmaa. Perheessä on enkeli, joka sulouden, lempeyden ja rakkauden voimalla helpottaa velvollisuuden täyttämistä, huojentaa surua. Ilot, joihin ei ole sekoittunut surua, ainoat puhtaat ilot, joiden nauttimisen ihminen on saanut osakseen maan päällä, ovat tuon enkelin ansiosta, perhe-iloja. Se, jolla ei olosuhteiden pakosta ole ollut tilaisuutta elää rauhallista perhe-elämää tuon enkelin siipien suojassa, sen sieluun on surumielisyys jättänyt varjonsa, ja hänen sydämessään on tyhjyys, jota mikään ei voi täyttää. Minä, joka kirjoitan näitä sivuja, tunnen sen.
Siunatkaa Jumalaa, tuon enkelin luojaa, te, jotka jo nautitte perheen riemuja ja lohdutusta. Älkää pitäkö itseänne vähäosaisina, vaikka kuvittelisittekin löytävänne toisaalta kiihkeämpiä riemuja, tai suruillenne pikaisempaa lohdutusta. Perheessä piilee sellainen onnenaines, jota harvoin muualta löytää, ja se on uskollisuus. Sen tunteet kietoutuvat hiljaa ympärillenne, huomaamatta, mutta päättävästi ja kestävästi kuin köynnös puun ympäri. Ne seuraavat teitä joka hetki ja sulautuvat hiljaa elämäänne. Joskus te ette ole tietoisia niistä, koska ne muodostavat osan teistä itsestänne, mutta jos te kadotatte ne, tunnette te, että jotain määrittelemätöntä, jotain läheistä ja olemassaolollenne välttämätöntä on kadonnut. Te kuljette rauhattomina ja allapäin. Te saatatte kyllä löytää lyhyitä iloja ja huojennusta, mutta ette ylintä lohdutusta, ette rauhaa, aallon rauhaa järvellä, tyynen unen rauhaa, unen, joka uuvuttaa lapsen äitinsä rinnoille.
Nainen on perheen enkeli. Äitinä, vaimona tai sisarena on nainen elämän hyväily, lemmen hiljainen, sen vaivoja lievittävä sulotar, joka kertoo yksilölle ihmiskuntaa johtavasta rakastavasta sallimuksesta. Hänessä on lohduttavan hellyyden aarre, joka riittää huojentamaan kaiken tuskan. Sitäpaitsi on hän useimmille meistä tulevaisuuden tiennäyttäjä. Äidin ensimäinen suutelo opettaa lapselle rakkautta; rakastetun naisen ensimäinen hyväily opettaa miehelle toivoa ja uskoa elämään, ja rakkaus ja usko luovat halun täydellistyä, antavat voimaa nousta ylöspäin askel askeleelta, luovat — sanalla sanoen, tulevaisuuden, jonka elävänä tunnuskuvana on lapsi, tuo side meidän ja tulevan sukupolven välillä. Naisen kautta tähtää perhe, lisääntymisen jumalallisen arvoituksen suojassa, ikuisuutta kohti.
Pitäkää siis perhettä pyhänä, veljeni. Pitäkää sitä elämän erottamattomana ehtona ja tuhotkaa jokainen sitä vastaan suuntautuva hyökkäys, jonka tekevät väärän ja raa'an filosofian läpitunkemat henkilöt, tai pintapuoliset ajattelijat, jotka liian usein nähdessään siinä itsekkyyden ja luokkahengen hoitolan, katkeroituvat ja luulevat barbaarein tavoin, että siitä johtuvien epäkohtien ainoa parannuskeino on sen hävittäminen.
Perhe on Jumalan luoma, ei ihmisten. Ei mikään inhimillinen mahti saata hävittää sitä. Niin kuin isänmaa, ja vielä suuremmassa määrässä kuin isänmaakin, on perhe elämän perusaineksia.
Vielä suuremmassa määrässä kuin isänmaa, sanoin minä.
Tuo tällä hetkellä niin pyhä isänmaa saattaa ehkä jonakin päivänä kadota, kun joku ihminen omassa tietoisuudessaan syventyy ihmiskunnan siveellisiin lakeihin, mutta perhe on kestävä niin kauan kuin ihmisiä on olemassa. Se on ihmiskunnan kehto. Niinkuin kaikkien inhimillisen elämän ainesten tulee senkin olla alttiina kehitykselle, ja sen pyrkimysten, sen tarkoitusten tulee parantua aikakaudesta aikakauteen, mutta ei yksikään voi milloinkaan poistaa sitä.
Teidän tehtävänne on yhä enemmän pyhittää perhe, liittää se yhä läheisemmin isänmaahan. Mitä isänmaa on ihmiskunnalle, sitä tulee perheenkin olla isänmaalle. Minä olen sanonut teille, että isänmaan tehtävänä on kasvattaa ihmisiä; niinpä on perheen tarkoituksena kasvattaa kansalaisia. Perhe ja isänmaa ovat saman viivan päätepisteet. Mutta siellä, missä ei niin ole, johtaa perheen turmelus itsekkyyteen, — sitä vastenmielisempään ja raaempaan, mitä enemmän se asettaa turmiolle alttiiksi pyhimmän kaikesta, lemmen, johtaen sen harhaan oikeasta tarkoituksestaan.