Teille, kansan pojille ja tyttärille, omistan minä tämän pienen kirjan. Olen siinä osoittanut ne periaatteet, joiden nimessä ja voimalla te voitte, jos tahdotte, täyttää kutsumuksenne Italiassa: tasavaltaisen edistyksen tehtävän kaikkien hyväksi ja oman vapautuksenne itsenne vuoksi. Sallikaa niiden, joita olosuhteet tai äly ovat erikoisesti suosineet ja jotka helpommin kykenevät käsittämään nämä periaatteet, sallikaa heidän selostaa ja eritellä niitä toisille, ja innostakoon heitä se rakkauden henki, jolla minä kirjoittaessani olen miettinyt teidän murheitanne ja puhtaita pyrkimyksiänne uuteen elämään, joka — sittenkun tuo kiero eriarvoisuus, mikä nyt lamauttaa teidän voimianne, on voitettu — syttyy teidän toimestanne Italian maassa.
Olen rakastanut teitä aikaisimmasta nuoruudestani alkaen. Äitini tasavaltalainen vaisto sai minut tovereitteni joukosta etsimään ihmistä eikä pelkästään rikkainta tai mahtavinta yksilöä, ja isäni yksinkertainen, itsetiedoton kunto totutti minut ihailemaan — ennen itserakasta, vaativaista puolitietoa — tuota hiljaista, unhotettua uhrautuvaisuuden sankaruutta, mikä niin usein ilmenee teidän keskuudessanne. Myöhemmin päättelin isänmaamme historiaa lukiessani, että Italian oikea elämä on sen kansan elämää, ja että vuosisatojen hidas työ on aina pyrkinyt, eri rotujen keskinäisten yhteentörmäysten ja anastusten ja valloitusten aikaansaamien pintapuolisten ja ohimenevien muutosten keskellä, muodostamaan suurta, kansanvaltaista kansallista yhteyttä. Ja niin kolmekymmentä vuotta sitten annoin minä itseni teille.
Minä näin, että valtakunta — vapaitten, tasa-arvoisten ihmisten yhdistynyt valtakunta — ei voinut saada alkuansa ylimystön keskuudesta, jolla meidän maassamme ei koskaan ole ollut alotteentekevää tai kokoavaa elämää, eikä monarkiasta, joka keinottelulla hankkiutui keskuuteemme 1500-luvun puolivälissä, ulkomaalaisten jäljissä kulkien ilman omaa kutsumusta, ollenkaan ajattelematta yhteyttä tai vapautumista; ja siispä sen täytyy saada alkunsa ainoastaan Italian kansasta. Ja minä sanoin niin. Minä näin, että teille oli välttämätöntä pudistaa päähänne palkkaamisen ies, ja vähitellen, vapaan yhtymisen avulla, tehdä työ Italian maaperän ja pääoman herraksi, ja jo ennen kuin Ranskan sosialistiset lahkot olivat tulleet sekoittamaan kysymyksen, sanoin minä niin.
Minä näin, ettei Italia, sellaisena kuin me sen sielussamme kuvittelimme, voisi olla olemassa siksi kunnes siveellinen laki, joka on tunnustettu korkeammaksi kuin kaikki ne, mitkä nyt ovat asetetut ihmisen ja Jumalan välittäjiksi, ehtisi hävittää kaiken tyrannisen pakkovallan perusteen, paaviuden. Ja niin minä sanoin. Raivoisat syytökset, herjaukset ja minuun kohdistettu pilkka eivät koskaan saaneet minua pettämään teitä tai teidän asiaanne, eikä karkaamaan tulevaisuuden lipun alta, ei edes silloinkaan kun te itse — neuvosta sellaisten miesten, jotka olivat pikemmin väärien jumalien palvelijoita kuin uskovaisia — jätitte minut niitten vuoksi, jotka käyden kauppaa verellänne käänsivät katseenne pois teistä itsestänne.
Muutamien teidän parhaittenne, kansan pojat ja tyttäret, varma ja sydämellinen kädenlyönti lohdutti minua muitten luopumuksesta ja monesta mitä katkerimmasta pettymyksestä, joita sieluni sai kokea paljon rakastamieni miesten puolelta, — ja hekin olivat sanoneet rakastavansa minua. Minulla ei enää ole montakaan vuotta elettävänä, mutta tuota liittoa, joka on solmittu muutamien teikäläisten kanssa, ei niin kauan kuin elän voi särkeä mikään, ja ehkäpä se jää elämään kuolemani jälkeenkin.
Ajatelkaa minua niinkuin minä teitä ajattelen! Olkaamme veljiä rakkaudessamme isänmaata kohtaan! Teissä piilee todellisesti sen tulevaisuus.
Mutta te ette voi hankkia isänmaallenne ettekä itsellenne tuota tulevaisuutta, jollette vapauta itseänne kahdesta taudista, jotka nykyään liiaksi saastuttavat omistavia luokkia, — vaikka toivoakseni vain lyhyeksi aikaa — ja uhkaavat johtaa Italian kehityksen väärälle suunnalle: — machiavellismista ja materialismista. Ensinmainittu, huono väännös suuren, vaikka onnettoman miehen opista, johtaa teidät pois rakkaudesta ja totuuden suorasta, rohkeasta ja puhtaasta ihailusta; toinen syöksee teidät oman edun palveluksen kautta itsekkyyteen ja anarkiaan.
Jos te tahdotte vapautua mielivaltaisesta hallituksesta tai ihmisten sorrosta, tulee teidän palvella Jumalaa. Ja taistelussa, jota maailmassa pahan ja hyvän välillä käydään, tulee teidän liittyä hyvän lipun alle ja sotia pahaa vastaan aselepoa tekemättä, hyljäten kaikki epäilyttävät keinot, kaikki raukkamaiset teot ja kaiken johtajien ulkokultaisuuden silloin kun he yrittävät välittää sovintoa molempien kesken. Ensinmainitun tiellä saatte minut elinikäiseksi toveriksi.
Ja koska nuo kaksi valhetta esittäytyvät teille kovin usein viettelemisen tarkoituksella, houkuttelevien toiveitten varjon alla, jotka vain usko Jumalaan ja totuuteen voi muuttaa tosiseikoiksi, olen tuntenut olevani velvollinen varoittamaan teitä niistä, kirjoittamalla tämän kirjan. Rakastan teitä liiaksi hellitelläkseni intohimojanne, tai suvaitakseni niitä kultaisia unelmia, joilla toiset koettavat saavuttaa suosiotanne. Minun ääneni saattaa tuntua karkealta ja liian itsepintaiselta, tehostaessani teille uhrautumisen ja hyveen välttämättömyyttä toisiin nähden. Mutta minä tiedän, — ja te, jotka olette hyviä ja joita väärät opit ja rikkaudet eivät ole turmelleet, tulette kohta ymmärtämään, — että jokainen oikeutenne voi johtua ainoastaan täytetystä velvollisuudesta.
Jääkää hyvästi! Pitäkää minua nyt ja aina veljenänne.