Battista. Tuossako on kiitokseni?
Klaudia. O, jos kiitoksen ansainnet: (lauhkeammin) niin anna anteeksi, rehellinen mies!… Missä on hän?… Elkää antako minun kauvemmin häntä kaivata. Missä on hän?
Battista. O, teidän armonne, hän ei voisi itse autuuden sylissä olla paremmin säilyksissä… Herrani tässä on viepä teidän armonne hänen luoksensa. (Vasten muuta väkeä, joka tungeksen edes.) Takaisin sieltä! Te!
Kahdeksas kohtaus.
Klaudia Galotti. Marinelli.
Klaudia. Herrasi? (Keksii Marinellin, ja ampaisekse takaisin.) Haa!… Tämäkö sun herrasi?… Tekö täällä, herra? Ja tyttäreni täällä? Ja te, te veisitte minut hänen luoksensa?
Marinelli. Hyvin mielelläni, armollinen rouva.
Klaudia. Malttakaa!… Ikään juohtuu mieleeni… Tehän se olitte … eikö niin? … joka tän'aamuna kävitte kodissani kreivin puheella? jonka kanssa heitin hänen yksinään? jonka kanssa hän riitautui?
Marinelli. Riitautui?… Jota en muka tietäisi: vähä-pätöinen väitös valtio-asioissa vaan…
Klaudia. Ja nimenne on Marinelli?