NELJÄS NÄYTÖS.
(Entinen näytelmä-paikka.)
Ensimäinen kohtaus.
Ruhtinas. Marinelli.
Ruhtinas (tulevinaan huoneesta Emilian luota). Tulkaa, Marinelli! Minun täytyy, vähän toinnuttuani, teiltä saada valoa asiassa.
Marinelli. O, sitä äitillistä raivoa! Ha! ha! ha!
Ruhtinas. Te nauratte?
Marinelli. Jos olisitte nähneet, kuinka huimasti tuo äiti riehasteli täällä, täällä salissa… Kuulittehan te hänen parkuvan! … ja kuinka eikö hän masentunut kohta nähtyänsä teidän … Ha! ha!… Senhän minä kyllä tiedän, ettei yksikään äiti revi silmiä ruhtinaan päästä sen-tähden, että hän katsoo hänen tyttärensä ihanaksi.
Ruhtinas. Te olette huono tarkastaja!… Tytär töytäsi hermotoinna äitinsä syliin. Sen-tähden äiti unhotti vimmansa: ei minun tähteni. Tytärtänsä helli hän, ei minua, koska hän ei sanonut sitä kovemmin, ei selvemmin, … jota pikemmin tahdon, ett'en itse olisi kuullut, en ymmärtänyt.
Marinelli. Mitä, armollinen herra?