Toinen kohtaus.
Entiset. Battista.
Battista (kiireimmittäin). Tuossa paikkaa tulee kreivinna.
Ruhtinas. Kreivinna? Mikä kreivinna?
Battista. Orsina.
Ruhtinas. Orsinako?… Marinelli!… Orsinako?… Marinelli!
Marinelli. Se kummastuttaa minua ei vähemmin kuin itseänne.
Ruhtinas. Mene, juokse, Battista: hän ei saa nousta ulos. Min' en ole täällä. Min' en ole hänelle täällä. Hänen pitää paikalla kääntymän takaisin. Mene, juokse!… (Battista menee.) Mitä tahtoo se hupakko? Mitä rohkeaa hän tehdä? Mistä tietää hän olevamme täällä? Tulisiko hän tiedustelemaan? Oliskohan tuo jo saanut jotaki tietoa?… Ah, Marinelli! Niin puhukaa, niin vastatkaa toki!… Onko hän suuttunut se mies, joka tahtoo olla ystäväni? Ja pahoillansa vähä-pätöisestä väitöksestä? Pitääkö minun pyytää häneltä anteeksi?
Marinelli. Ah, minun ruhtinaani, niin kohta kuin te olette taaten te itse, niin olen minä koko sieluneni taas teidän omanne!… Orsinan tuleminen on minulle selittämätöin pulma, kuten teillekin. Mutta käskeä itseänsä pois, sitä hän tuskin suainnee. Mitä tahdotte tehdä?
Ruhtinas. En yhtäkään puhutella häntä; mennä tieheni…