Marinelli. Hyvä! ja sukkelaan vaan. Minä tahdon ottaa häntä vastaan…
Ruhtinas. Mutta vaan käskeäksenne häntä menemään pois. Sen enemmän elkää puuttuko häneen. Meillä on muuta täällä toimitettavaa…
Marinelli. Eipähän, ruhtinas! Nämä muut asiat ovat toimitetut. Rohkaiskaa vaan mielenne! Mikä vielä puuttuu, tulee varmaan itsestänsä… Mutta enkö mä häntä jo kuule?… Joutukaa, ruhtinas!… Tuolla (osoittaen kammariin päin jonne ruhtinas menee) jos tahdotte, niin voitte saada kuulla meitä… Minä pelkään, pelkään, hänen ei ajaneen ulos parhaimmana hetkenänsä.
Kolmas kohtaus.
Marinelli. Kreivinna Orsina.
Orsina (Marinellia alusta näkemättä). Mitä tämä on?… Ei kenkään tule vastaani, paitsi mokoma hävytöin, joka pikemmin olisi estänyt minua jopa pääsemästä sisäänki?… Min' olen kuitenki Dosalassa? Siinä Dosalassa, kussa muulloin koko lauma hyöriviä silmän-palvelijoita töytäsi minua vastaan? kussa minua muulloin rakkaus ja ihastus odottivat?… Se paikka on tämä: mutta, mutta!… Kas tuossa, Marinelli!… Oikeinpa hyvä, että ruhtinas on ottanut teidän mukaansa… Eipä, ei hyvä! Mitä minulla hänen kanssansa olisi asioimista, sen minä vaan hänen kanssansa asioisin… Missä on hän?
Marinelli. Ruhtinasko, armollinen kreivinnani?
Orsina. Kenkäs muutoin?
Marinelli. Te luulette siis hänen olevan täällä? tiedätte hänen olevan täällä?… Hän ei kaiketi luule kreivinna Orsinan olevan täällä.
Orsina. Eikö? Niin hän ei ole saanut kirjettäni tän' aamuna?