Odoardo. Teillä on oikein, herra; teillä on oikein.
Marinelli. Mutta, armollinen kreivinna, … voinko minä sitä ennen saada kunnian seurata teitä vaunuinne?
Orsina. Eipähän, ei toki.
Marinelli (ottaen häntä ei varsin hennosti kädestä). Sallikaa minun täyttää velvollisuuteni…
Orsina. Hiljaa vaan!… Minä vapautan teitä siitä, hyvä herra… Ka'ppas, ette toki aina tee tuommoista kohteliaisuuttanne velvollisuudeksi, voidaksenne syrjä-asiana vaan pitää, mikä oikeastaan velvollisuutenne olisi!… Tämän kunnian miehen tuloa ilmoittaa kuta pikemmin sitä paremmin, se on teidän velvollisuutenne.
Marinelli. Unhotatteko te, mitä ruhtinas itse on käskenyt?
Orsina. Tulkoon hän vaan, ja käskeköön vielä kerran. Minä odotan häntä.
Marinelli (hiljaa överstille, jota hän nykäisee syrjästä). Herrani, minun täytyy heittää teidät tänne yhden naisen kanssa, joka … jolta … jonka järki… Te ymmärrätte minun. Minä sanon teille tämän, tietääksenne, mitä hänen puheensa maksavat, … joita hän usein pitää sangen eris-kummaisia. Parasta, ett'ette puutu hänen kanssansa pakinoihin.
Odoardo. Hyvä!… Mutta joutukaa, herra.
Seitsemäs kohtaus.