Kreivinna Orsina. Odoardo Galotti.
Orsina (vähän vai'ettuansa, jolloin hän katselee överstiä säälimyksellä; kuten översti häntä, kerkeästi utellen). Mitä hän tuossa lie sanonutki teille, onnetoin mies!…
Odoardo (puoleksi itseksensä, puoleksi häntä kohden). Onnetoin?
Orsina. Totuutta se varmaan ei ollut; … ei ainakaan sitä totuutta, joka teitä odottaa.
Odoardo. Minua odottaa?… Enkö tiedä jo kyllä?… Vaimo!… Mutta puhukaa, puhukaa vaan.
Orsina. Te ette tiedä mitäkään,
Odoardo. Enkö mitäkään?
Orsina. Hyvä, rakas isä!… Mitä en antaisi, jos olisitte minunkin isäni!… Elkää pahaksi panko! Onnettomat liittäytyvät niin mielellänsä toinen toiseensa. Minä tahtoisin teidän kanssanne uskollisesti jakaa mieli-karvauden ja vimman.
Odoardo. Mieli-karvauden ja vimman? Vaimo!… Mutta minä unhotan…
Puhukaa vaan.
Orsina. Entäpä jos se olisi teidän ihan ainoa tyttärenne… Teidän ainoa lapsenne!… Olipa ainoa, eli ei. Onnetoin lapsi on aina se ainoa.