Odoardo. Klaudia, … (tehden kreivinnan hänelle tutuksi.) Kreivinna Orsina; erin nerokas nainen; minun ystäväni, minun hyvän-tekijäni… Sinun pitää lähtemän hänen kanssansa kaupunkiin, paikalla lähettääkses meille vaunut tänne ulos. Emilia ei tarvitse palata Guastallaan. Hän on jääpä minun kanssani.

Klaudia. Mutta … jos vaan … minä en mielelläni erkaneisi lapsestani.

Odoardo. Eikös isänsä jää sen lähestöön? Totta hänet viimeinki laskettaneen sisään. Ei estelystä mitäkään!… Tulkaa, armollinen rouva. (Hiljakseen hänelle.) Te saatte kuulla minusta… Tule Klaudia. (Hän vie hänen pois.)

VIIDES NÄYTÖS.

(Entinen näytelmä-paikka.)

Ensimäinen kohtaus.

Marinelli. Ruhtinas.

Marinelli. Tässä, armollinen herra; tästä ikkunasta voitte te hänen nähdä. Hän astuu pylväs-käytävätä edes taas… Ikään poikkee hän tänne; hän tulee… Ei, hän kääntyy taas takaisin … Hän on vielä arvelussa. Mutta jostaki jalosta on hän paremmilla mielin, … eli näyttää olevan. Meille yhden tekevä!… Luonnollista! Mitä kumpiki nainen lie pannutkin hänen päähänsä, onko hän tohtiva sitä sanoa?… Kuten Battista on kuullut, niin hänen rouvansa koht' sillään lähettää hänelle vaunut tänne ulos. Sillä hän tuli ratsain… Tarkatkaapas, kuin hän nyt näytäkse teille, niin kiittää hän aivan alamaisesti teidän korkea-arvoisuuttanne siitä armollisesta suojeluksesta, jonka hänen perheensä tässä niin onnettomassa satunnassa on täällä löytänyt; heittää itsensä ynnä tyttärensä vielä vastaiseenki suosioonne; viepi hänen rauhassa kaupunkiin, ja odottaa alaisimmassa nöyryydessä, minkä enemmän hellimyksen teidän korkea-arvoisuutenne on näkevä hyväksi osoittaa hänen onnettomalle, rakkaalle neidollensa.

Ruhtinas. Mutta jos hän nyt ei ole niin masea? Ja tuskin, tuskinpa on hän se oleva. Minä tunnen hänen liian hyvästi… Jos hän enimmäkseen tukahuttaa luulonsa, nielee vihansa: mutta ei viekkään Emiliata kaupunkiin, vaan ottaa hänen kanssansa? pitää hänen luonansa? eli vieläpä sulkee hänen luostariin, ulkona minun piiri-kuntaani? Mitenkäs sitte?

Marinelli. Pelkuri-rakkaus katsoo kovin kauvas… Mutta eihän hänen pidä…