Odoardo. Oliko tyttäreni täällä?
Marinelli. Ei hän; mutta ruhtinas.
Odoardo. Suokoon anteeksi… Min' olen seurannut kreivinnaa.
Marinelli. Noh?
Odoardo. Sitä hyvää ihmistä!
Marinelli. Ja puolisonne?
Odoardo. On kreivinnan kanssa; … lähettääksensä meille tuossa paikkaa vaunut tänne ulos. Ruhtinas olkoon vaan niin hyvä ja sallikoon minun vielä niin kauvan viipyä täällä tyttäreneni.
Marinelli. Miksikä nuo mutkat? Eikö ruhtinas olisi tehnyt sitä mielellänsä, että saattaa heidät kumpaisenkin, äitin ja tyttären, kaupunkiin?
Odoardo. Tyttären kaiketikkin olisi täytynyt tämä kunnia hylätä.
Marinelli. Kuinka niin?