Odoardo. Tyttärenikö? viedäänkö Guastallaan? Ja minkä vuoksi?
Marinelli. Minkäkö vuoksi? Miettikäähän vaan…
Odoardo (pikaisesti). Miettikää! miettikää! Minä mietin, tässä ei olevan mitäkään mietittävää… Hänen pitää, hänen täytyy tulla kanssani.
Marinelli. O, minun herrani, … mitä tarvitsee meidän tästä pikastua? Voipi olla, että mä erehdyn; ett'ei sitä tarvitse, mitä mä luulen tarvittavan… Ruhtinas taitaa sen parhaite arvata. Ruhtinas päättäköön… Minä menen ja haen hänen.
Neljäs kohtaus.
Odoardo Galotti.
Kuinka?… Ei kuuna päivänä!… Määrätä minulle, mihinkä hänen mennä?… Pidättää hänet minulta?… Ken tahtoo sen? Ken tohtii sen?… Jokako täällä tohtii kaikki, mitä vaan tahtoo? Hyvä, hyvä; niin saa hän nähdä, kuinka paljon minäkin tohdin, ehk'en sitä tohtisi! Lyhyt-mielinen hirmu-niekka! Sinun kanssas en tahdo helpoittaa. Joka ei laista pidä mitäkään, on yhtä voimakas, kuin jolla ei lakia ole. Sitä et muka tiedä? Tule edes! tule edes!… Mutta, näet sen! Jo taas; jo taas on viha karkaamassa järkeni kanssa pois… Mitä tahdon minä? Ensin olisi kuitenki sen pitänyt tapahtuman, josta minä vimmastun. Mitä ei hovi-hulpakko lörpöttele! Ja jos olisin toki antanut hänen vaan lörpötellä! Jos olisin vaan kuunnellut hänen syytänsä, minkä-tähden tyttäreni pitää takaisin Guastallaan!… Niin voisin nyt varustaida vastaamaan… Mutta, kenelle voi minulta vastin puuttua?… Vaan jos se minulta puuttuisi, jos se… Jopas tullaan. Hiljaa, vanha poika, hiljaa!
Viides kohtaus.
Ruhtinas. Marinelli. Odoardo Galotti.
Ruhtinas. Ah, rakas, vilpitöin Galotti … jotakin on nyt tapahtunut, koska saan nähdä teidän luonani. Vähemmän tähden te ette sitä tee. Kumminkaan ei nuhteita mitäkään!