Odoardo. Ah, ei milläkään, ei milläkään.
Ruhtinas. Mitä teidän on kahden kesken?
Odoardo. Ei mitäkään, armollinen herra, ei mitäkään… Me arvelemme vaan, kumpiko meistä on erehtynyt teidän suhteenne.
Ruhtinas. Kuinka niin? Puhukaa, Marinelli!
Marinelli. On paha mieleni, olla esteenä ruhtinaani armolle. Kumminki kuin ystävyys käskee ennen kaikkia häntä vaatimaan tuomariksi…
Ruhtinas. Mikä ystävyys!…
Marinelli. Te tiedätte, armollinen herra, kuinka paljon minä rakastin kreivi Appiania; kuinka liketi meidän molempien sielut olivat toinen toiseensa kiedotut.
Odoardo. Ja sen te tiedätte, ruhtinas? Niin tiedätte sen varmaan yksinänne.
Marinelli. Häneltä itseltänsä pyydetty kostajaksensa…
Odoardo. Tekö?