Marinelli. Hangoittelijan, ja vieläpä suositun hangoittelijan…
Odoardo. Mitä? Suositunko?… Mitä sanotte?
Marinelli. En muuta, kuin mitä maine levittää.
Odoardo. Suositun? Tyttäreltäni suositun?
Marinelli. Siihen ei saata luottaa. Se ei voi olla niin. Sitä sanon minä vastaan, sanokaa te mitä hyvänsä… Mutta, vaikka niinkin, armollinen herra… Sillä enimmin perustettuki tuomio painaa oikeuden vaa'alla yhtä kuin ei mitäkään … vaikka niinkin, ei voida kumminkaan välttää ihanan onnettoman kuulemista asiassa.
Ruhtinas. Kylläpä; totta kaiketi.
Marinelli. Ja missä muualla? missä voi se muualla tapahtua, kuin
Guastallassa?
Ruhtinas. Siinä on teillä oikein, Marinelli; siinä on teillä oikein… Vai niin; se toisentaa asian, armas Galotti. Eikö tosi? Te näette itse…
Odoardo. O jaa, minä näen… Minä näen, minä näen. Hyvä Jumala tokinsa!
Ruhtinas. Mikä teillä vaivana? mikä on mielessänne?